The most wonderful time of the year

Siis hyvinhän tässä on vielä aikaa kirjoittaa marraskuun blogiteksti, tapani mukainen ajoitus! Oon lähinnä kirjoittanut blogia päässäni ties kuinka monet kerrat tässä parin viikon aikana, mutta ikinä en oo löytänyt tarpeeksi voimia näpytellä kaikkea tuota ajatuksenvirtaa tänne palleroisen plogiin. Syytän koulupäivien jälkeistä koomaa (jos oikeesti kävelisitte Northern Ballet Schoolin käytävillä noin kello viiden aikaan illalla minä tahansa arkipäivänä ja kurkkaisitte sisään studioiden ikkunoista, näkisitte ainoastaan puolikuolleita tanssijoiden ruhoja pitkin lattioita...). Tää on kaunis taidemuoto tää tanssi.

Joulu on saapunut rakkaalle tanssikoulullemme; rouva rehtorimme -öhöm- ihana jääkarhuvillapaita nimittäin teki vuosittaisen ensi-ilmestymisensä pari viikkoa sitten. Saatiin jälleen mukavat naurut balettitunnilla, Miss Rowlands keskeytti tunnin ihan vain varoittaakseen meitä etukäteen tuosta kauniista paidantekeleestä, ai että. Joulun lähestymisen huomaa myös classical focuksen opiskelijoiden armottomasta harjoitusaikataulusta: Pähkinänsärkijän ensi-ilta koittaa vähän yli viikon päästä, ja sen mukaan porukka kyllä koululla harjoitteleekin. Meidän lukujärjestys on ihan sekaisin kaikkien harjoitusaikataulujen vuoksi, ja koululla pidettävät RAD-balettikokeet vielä sekoittaa tilanjakoa entisestään (hyvä Lucy, saat varmasti hyvän arvosanan balettikokeestasi jee!). Jazz focus-opiskelijat valmistavat ensi viikon torstaiksi oman leikkimielisen joulushownsa, meidän kakkosten esityksestä tulee kyllä eeppinen...! Katsotaan jääkö joitain todisteita käteen vai tuhoutuuko kaikki tallenteet tilaisuudesta maagisesti. Niin, ja eilisestä lähtien koulun aulaa ja ruokalaa ovat koristaneet sangen yltäkylläisesti koristellut joulukuuset, bling bling. Ollaan myös laulettu joululauluja laulutunneilla oikein brittiläiseen tapaan. Deck the halls with boughs of holly, fa la la la laa...!

Kaikki tää ihana joulutunnelmointi ei ole kyllä yhtään estänyt kovaa tanssitreeniä, päinvastoin. Jazzopettajat ovat jo alkaneet miettiä ensi kevään musikaalia, eli kokeilleet erilaisia tyylejä ja musiikkeja tuntirutiineinamme koittaen löytää jonkun yhtenäisen, mahtavan idean meille jazzilaisille ensi kevätkautta varten. Musikaalin harjoitukset alkavat heti joululoman jälkeen, joten meidän pitää myös olla priimakunnossa ja valmiina entistä rankempiin, tanssintäyteisiin päiviin. (Could it BE any harder than it already is? Ooh yeah.) Nyt näyttää siltä, että Mr C olisi kallistumassa Moulin Rouge-teemaan, jes jes jes…! Get ready for some Roxanne and Can Can!

Sitten hieman koulun ulkopuolista elämää, tanssintäyteistä sekin. Kävin nimittäin viime perjantaina Lucyn kanssa katsomassa aivan ihanan kokoillan nykytanssiesityksen, Matthew Bournen Cinderellan. Tai siis Tuhkimon. Heh. Matthew Bourne on siis huippukoreografi, jota saamme kiittää muunmuassa miesten Joutsenlammesta ja Pähkinänsärkijän nykytanssiversiosta. Cinderella oli taattua Bourne-laatua: ihanat puvut, tanssijat, koreografia, toiseen maailmansotaan sijoittuva tarina ja oi, erityisesti Prokofievin riipaisevan tunteikas musiikki. Oonkin kuunnellut Cinderellaa non-stop esityksestä lähtien, inspiration...

Vitsit, vielä riittäisi vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa aina opiskelijoiden mielenosoituskulkueista ("No ifs, no buts, no education cuts!") uusimpiin urheiluvammoihini (strained popliteus)... Kirjoita siis useammin, dear Elina. Taidan kuitenkin lopettaa nyt hyvissä ajoin ennen kuin kaikki immeiset täältä kaikkoaa. Pitää kuitenkin vielä mainita, että löysin yli vuoden Manussa asuneena vihdoinkin Manchesterissa toimivan Suomi-koulun, kiitos tästä kuuluu Jutta Couplandille. :) Lauantaina luvassa suomalaiset joulujuhlat ja maanantaina olisi myös pientä itsenäisyyspäivän juhlimista näköpiirissä, mahtia mahtia!

Finlandiaa hyräillen,
Miss Haikka

Sister Act

Just finished watching The House Bunny, such a brainless, funny film that was! Before that our flat -except Emily who's still at home for half term- had a lovely tortilla eating session, yummy... Aaaand before that I've basically been extra busy doing nothing, unless you consider watching hours and hours of Grey's Anatomy as "doing something". It's been such a lazy day, just the perfect way to end the perfect autumn half term. Well there's still the weekend with all the Halloween shenanigans ahead, canny wait! And no, I don't know why I'm writing in English...

Siksipä taidan vaihtaa nyt suomeen lisätäkseni kaikkien hämmennystä, hih hih. Anyways, rakas siskoni Anni vietti täällä Manchesterissa mahtavat seitsemän päivää tämän syysloman aikana, hän saapui jo viime viikon puolella kun meillä northernilaisilla oli vielä koulu ja syysarvioinnit täydessä vauhdissa. Anni pääsi onneksi koululle seuraamaan Pähkinänsärkija-baletin harjoituksia ja tapaamaan kaikkia tanssijaystäviäni. Kaikki osas jo odottaa Elinan siskon huimaa saapumista, olin sen verran innokkaasti hypettänyt sitä tän syksyn aikana, lol.

Loman virallisesti alettua me siskokset päästiin sitten kunnolla vauhtiin ja muunmuassa vietettiin ylettömän ihana shoppauspäivä Trafford Centressä, käytiin vähän bilettämässä Lakotassa ja kuuluisalla Canal Streetillä, käytettiin 2-for-one-leffalippuja usempaan otteeseen, syötiin hienossa Pizza Express-ravintolassa, pyhiinvaellettiin Liverpooliin ja vierailtiin Beatlesien kotikonnuilla (OMG)... Unohtamatta tietenkään katsoa tuntikaupalla Greyn Anatomiaa, syödä kaikenlaista epäterveellistä ja hölöttää läpi kaikki maailman asiat meidän patentoidulla Haikka-sisters-kielellä. Oli aikas yksinäinen olo siis, kun Anni keskiviikkona lähti takaisin Suomeen. Kuusi ja puoli viikkoa kunnes sisters are united again. Sniif. :/

Ikävästä ylipääsemisessä auttoi torstain työvuoro Dancehouse Theatrella, jossa on tällä viikolla käynnissä armoton kauhu- ja scifi-leffatapahtuma. Sain siis etuoikeutettuna istua teatterissa katsomassa luultavasti maailman -öm- mielenkiintoisinta irlantilais-skotlantilaista kauhuleffaa, jonka kauheutta lisäsi se, että missasin varmaan puolet näyttelijöiden hyvin raskailla aksenteilla lausumista vuorosanoista... C'mon, irlantilais-skotlantilainen kauhuleffa, like whaat, kenen idea...!? Outcast nimeltään, you should totally check it out. Sunnuntain työvuoroa odotellessa!

Some Northern Ballet School updates: Tosiaan viime viikolla suoritettiin baletti- ja jazzarvioinnit, tulokset saadaan ensi viikolla, jaiks! Koulun kuningas ja yksinvaltias, alfa and omega ja niin edelleen, Mr Needham teki lyhyen comebackin ja opetti meitä kolmisen viikkoa jazzissa ja jazz parteringissa, voin vain sanoa että huh huh, intensiivistä treeniä on riittänyt! Loving it though! Balettitunneilla olen saanut parilta opettajalta tunnustusta kovasta työnteostani, on ollut mahtavaa kuulla, että kaikki tanssin eteen tekemäni työ on tosiaan tuottanut myös näkyvää tulosta. Just got to keep improving! Laulutunneilla ollaan oltu ylimaallisissa fiiliksissä, sillä ollaan vihdoinkin opittu hankala "Hail Holy Queen"-gospelbiisi elokuvasta Sister Act. Lauletaan kolmessa eri harmoniaryhmässä, ja kappale kuulostaa kyllä mielettömän hyvältä, nyt kun noin kolmen viikon armottoman harjoittelun jälkeen osataan pysyä omissa sävelkuluissamme. On tullut myös kerrattua latinaa siinä laulamisen lomassa, sanctus sanctus dominus... Soi päässä.

Tässä kaikki tällä erää, hellurei ja hellät tunteet!

xxx Elina

New directions

Eeppinen tauko blogipäivityksissä! Kesä meni pitkälti töitä puurtaessa, tanssiessa ja ystäviä sekä perhettä nähdessä, joten en sitten lomakiireiltäni ehtinyt tänne mitään raapustaa. Vaan uusi lukuvuosi, uudet kujeet ja uudet päivitykset! Tässä pieni yleislöpinä Elinan elämästä at the moment. Atm, Anni! :D

Olen siis takaisin Englannissa, rakkaassa Manchesterissa! Ehdin jo loppukesästä ikävöidä Manua, Northern Ballet Schoolia, armotonta tanssitreeniä ja kaikkia ihania ystäviäni täällä hyvinkin paljon, feels good to be back! Toinen vuosi Northern Ballet Schoolissa on vierähtänyt vauhdikkaasti käyntiin, nyt siis vaikutan koulun jazz focus-linjalla. Loving it so far, hikoilen päivittäin varmaan viis sangollista ja lihakset on täysin muusina kaikesta tanssimisesta, mutta nautin kyllä joka hetkestä täysin siemauksin! Näin kakkosvuotisena lukujärjestykseeni kuuluu pitempiä päiviä, enemmän treenitunteja, enemmmän laulutunteja, yksityislaulutunteja, enemmän kaikkea... Kroppa alkaa taas kovan työn tuloksena palata tanssikuntoon, olisinpa laskenut kaikki tän kahden viikon aikana tekemäni abdominal crunches ja push ups ja planks ja ja ja... Huh huh!

Uudet tuulet puhaltaa myös asumiskuvioissa, vaihdoin asuntolaa Parkway Gatesta halvempaan Student Villageen, ja vaihdoksen myötä myös kämppikseni vaihtuivat. Nyt asustelen Emilyn, Paolan ja Nathanin kanssa, flatmatessss! Tähän mennessä ollaan ehditty muunmuassa leipoa brownieita, katsella roppakaupalla Frendejä sekä leffoja (Chocolat ja High School Musical 3 hahaa!), juoruta tehokkaasti jokapäiväiset NBS-juorumme ja ystävystyä kaikkien mahdollisten käytävillä kulkevien ihmisten kanssa. Mahtava kämppä, vaikka on kyllä outoa asua muutaman sadan metrin päästä rakkaista Jordanista, Liamista, Lucysta ja Mathildesta. Vaan onneksi nähdään joka päivä koulussa ja tietty viikonlopun riennoissa. :)

Nyt alkaa vähän väsyttää, mikä on selvä merkki siitä, että pitää laittaa Greyn Anatomia-dvd pyöriin koneeseen ja tuijottaa sitä kunnes simmut painuu kiinni. McDreamy, mmmm... Huomenna tiedossa synttäreilyä, kahden koulukaverin 18-vuotisjuhlat nimittäin, fun times! (GOSH I'm old...!)

Terveisiä kaikille ihanuuksille siellä Suomessa, you are always on my mindddd!

xoxo Elina

This is just a tribute

Kansalaiset, medborgare, Elina talking again! Kuinka tiivistää viime kuukauden tapahtumat yhteen pahaiseen blogitekstiin ja kertoa järkevästi tämänhetkisistä häppeningeistä... Öö. Ei tule onnistumaan, mutta yritän parhaani mukaan.

Enää kaksi viikkoa jäljellä Northern Ballet Schoolissa ykkösvuotisena. Ei vaan mahdu tajuntaani, että oon opiskellut kohta vuoden verran ammatillisella tasolla tanssia ja esittäviä taiteita Englannissa... Nyt viimeisen kuukauden ajan opettajat koululla ovat kovasti valmistelleet meitä pikkuisia toista opiskeluvuotta varten; koittaneet pelotella kaikin keinoin kertoen, että sitten ensi vuonna teette tuplasti enemmän töitä ja teiltä vaaditaan triplasti enemmän ja kaikki tapahtuu neljä kertaa niin nopeasti kuin ensimmäisenä vuotena. En malta odottaa, totta puhuakseni! Valitsin viime viikolla vihdoinkin seuraavien kahden vuoden linjaukseni NBS:ssa: I'm gonna be a jazz focus girl from now on! Hello musicals, cruise ships, commercial dance, jazz and contemporary companies, West End, Broadway and all that jazz! Mua odottaa veri, hiki ja kyyneleet, mutta siihen olen valmistautunut! Vaan koitetaan nyt ensin suorittaa tää ensimmäinen vuosi kunnialla loppuun.

Alle kahden viikon päässä häämöttää nimittäin "A Showcase of Dance"-esitykset, Northern Ballet Schoolin loppunäytökset siis, joissa esitetään parhaat palat kouluvuoden aikana tehdyistä produktioista (Coppelia ja Crazy For Dance) sekä uusia koreografioita, kuten meidän ykkösvuotisten jazz- ja nykytanssinumerot. Kuten viime tekstissä kerroin, esiinnyn jazznumerossa, jes! Koreografia on ollut valmis jo hyvän aikaa, ollaan viime viikot keskitytty tanssin "putsaamiseen", eli kaikkien virheiden eliminoimiseen ja esiintymisvarmuuden kasvattamiseen. Oon nauttinut kyllä ihan huimasti tästä loppunäytösprosessista, vihdoinkin pääsee purkamaan koko vuoden ajan kestämättömäksi kasvanutta esiintymisen tarvetta! Meillä on vielä hieman säätämistä esiintymisvaatteiden kanssa, nyt alkavan viikon torstaina Mr Needham (=koko koulun Isä, Poika ja Pyhä Henki) pitää ensimmäisen pukuharjoituksen, jolloin kaikkien kostyymien pitäisi olla valmiita. Kääk!

Saatiin myös tän lukukauden baletti- ja jazzarviointien tulokset takaisin toissaviikolla. Molemmat arvioinnit meni mulla todella hyvin, sain huimasti paremmat tulokset kuin viime syksynä, mitä multa ja kaikilta muilta oppilailta tietysti odotettiinkin. Taistelen kyllä vieläkin ikuisuusongelmieni kanssa: muista pitää hartiat ja kyynärpäät tarpeeksi alhaalla ja kuitenkin kannatettuina, suorista polvet at all times, koita ojentaa ne pirulliset varpaanpääsi vaikka kuinka sattuisi, venytä, venytä ja venytä käsivarret... Ja niin edelleen. Mun "extension" on kyllä parantunut tosi paljon, pystyn siis nostamaan jalkani korkeammalle kuin ennen ja pitämään sen siellä pidempään, jes!

Enough of dancing, nyt seuraa blogin hypertiivistetty "Elinalla on näemmä tanssin lisäksi muutakin elämää"-osio. Heh. Jamie Cullumin konsertti oli AIVAN IHANA ja niin inspiroiva, herra on kyllä mun mielestä yks lahjakkaimmista taiteilijoista, joita maa päällään tällä hetkellä kantaa. Mathilde ja mä ollaan (ainakin brittiläisten ystäviemme mielestä) maailman säälittävimmät Euroviisu-fanit, meillä oli aivan supermahtava kisakatsomo mun huoneessa finaali-iltana, ai että. Belgian Tom Dicen olis pitänyt voittaa! Tai Kreikan, OPA! Tenacious D:n Tribute on the greatest and best song in the world. Maija tuli käymään täällä Manchesterissa yhdeksi viikonlopuksi Skotlannista, oli kyllä hauska ja tapahtumarikas viikonloppu! Ikävää vaan kun herra John Mayer peruutti konserttinsa, oltais menty häntä kuuntelemaan... Keksittiin kuitenkin hyvin korvaavaa tekemistä, good times!

Ehdittiin käydä rakkaiden Jordanin, Lucyn, Liamin ja Mathilden (you guys are the best flat mates in the whole wide world, I love you to bits!) kanssa Lontoossa katsomassa English National Balletin Joutsenlampea. Baletti esitettiin Royal Albert Hallissa, whoa that stage was huge! Oli kyllä yksi vakuuttavimmista balettielämyksistä ikinä, itkin. Gleen ykköskausi loppui, miksi! Missasin Victorian ja Danielin häät, kun ei nää täällä nyt katso mitään muuta kuin jalkapalloa (keskiviikkona näytön paikka, Englanti tippuu jos ei ihmettä tapahdu!). Onneks kotopuolessa nauhoitettiin koko kuninkaallinen hääseremonia, ihanaa! Sam Tsuin versio Fireflies-biisistä on itse täydellisyys. Alexander Rybakin uusi albumi ilmestyy huomenna, Norjassa ainakin! Joo, näin täällä siis tällä kertaa. :)

Never be lonely - The Feeling

Elina

What a difference a day made

Kesä tulee, jes jes jes! Kuuntelen tässä Manchesterin liikenteen ääniä, nautin aurinkoisesta lauantaipäivästä ja kirjoitan blogia. Hih. Siellä Suomessa ilma on tosin vielä ihanampi kuin täällä, jotain hellelukemia ja sellasta, reilukerho oikeesti! Täällä on noin 14 astetta lämmintä parhaillaan, en valita. :)

Okay, enough of the weather, ei nyt heittäydytä liian briteiksi. Tulivuoresta ja tuhkasta ja perutuista lennoista huolimatta pääsin kuin pääsinkin takaisin tänne Manchesteriin hieman yli kolme viikkoa sitten, ja huh kuinka täynnä toimintaa ja kaikenlaista happeningia nää kolme viikkoa onkaan olleet! Oon tavannut uusia ihania ihmisiä, juhlinut viikon verran rakkaan Jordanin 19-vuotissynttäreitä, tanssinut tanssinut tanssinut, käynyt ihanassa Trafford Centre-ostarissa monen monta kertaa (tosin useimmiten vaan ikkunaostoksilla, määh), käynyt leffoissa, elänyt ihanaa tanssinopiskelijaelämää heh, hengannut ja hassutellut ystävieni kanssa... :D Elämä hymyilee!

Missasin siis ensimmäisen kouluviikon rakkaan Eyjafjallajokull-vuoren takia, mutta aion kyllä ottaa tuon viikon kiinni seuraavalla half term-lomalla ja reenata koululla itsenäisesti. Ollaan harjoiteltu nyt kovasti Northern Ballet Schoolin kesäshowta varten, me ykkösvuotiset esiinnytään kyllä vaan yhdessä numerossa , ensi vuonna sitten useassa. Saatiin valita joko Mr Suarezin nykytanssinumeron tai Mr Carpenterin jazzin välillä, valitsin Carpyn jazznumeron, enkä ole katunut yhtään! Rutiini on aika showjazz/hip hop-vaikutteinen, suuri porukka tekemässä täydellisen synkronoituja liikkeitä hienoissa kuvioissa, vaikutelma on kyllä tosi hieno! Asennetta ja karismaa tarvitaan hirveesti, varsinkin jos haluaa erottua noin kahdenkymmenen tanssijan joukosta.

Näytösharjoitusten lisäksi nyt kesäkaudella on luvassa myös jazz- ja balettiarvioinnit, joista balettiarviointi pidetään itse asiassa jo ensi keskiviikkona, kääk! Jazzin vuoro on sitä seuraavalla viikolla, pitää siis olla huippukunnossa ja terve kuin pukki, jotta varmistais mahdollisimman hyvät pisteet itselleen, heh. Kaikki opettajat on kyllä kertoneet jo meille, että ollaan kehitytty huimasti sitten viime syksyn, ja on sitä itsekin huomannut kuinka paljon oma tekniikka ja esiintyminen on parantunut näiden NBS:ssä vietetyiden kuukausien aikana. Vaan you can never be too good, tanssija ei oo ikinä valmis. :)

Aaah, mun sydän vuotaa nyt verta, sillä Tampereella olis tänään So You Think You Can Dance-ohjelman pääsykokeet! :( Kerrankin Suomi olis the place to be tanssin kannalta... Noh, rest assured, Elina hakee kaikkiin mahdollisiin SYTYCDeihin valmistumisvuodestaan 2012 lähtien! Aerial cartwheel ja nelospiruetit on vielä vähän työn alla...

JAMIE CULLUM maanantaina!! Aaaah, no words for it, I'm too excited! Oon kuunnellu The Pursuit-albumia repeatilla ja fiilistellyt jo etukäteen hyvin lahjakkaasti, mä ja Lucy tosiaan varattiin liput jo joskus puoli vuotta sitten tähän konserttiin! Aika se vain kuluu... Ja hei Euroviisutkin lähestyy (lol), oon jo opettanu Mathildelle ja Lucylle Suomen varsin mielenkiintoisen euroviisubiisin kertosäkeen, ai että...! Mä laulan paista päivä, kulje kunnon kuu... Repeys.

I'll keep you posted, ttyl! :)

xxx Finnish Milkmaid

Holidays, traveling and some volcanoes

Kaikenlaista. Huh huh, mikä päivä... Seitsemän tuntia surffausta netissä etsien kaikenkarvaisia ei-lentäviä kulkuyhteyksiä Suomesta Englantiin. Mahdoton tehtävä! Ainoat etäisesti mahdolliset junareitit on onnellisesti loppuunmyytyjä jo monen päivän ajalta, ja mitä nyt olen uutiskuvia katsellut, niin mieleni ei kyllä tee liittyä niihin kilometrin mittaisiin odottelujonoihin juna-asemilla ympäri Eurooppaa... Joten ainoa järkevä toimintatapa tässä kummallisessa tilanteessa lienee suotuisien tuulien odottelu ja tän ylimääräisen Suomessa vietettävän ajan hyödyntäminen.

Varasin tosiaan uuden lennon toiveikkaasti perjantaille, ja toivon todellakin että kaikki tulivuoripölyt olis jo siihen mennessä menneet huitsin nevadaan lentoreiteiltä, muuten mun palaaminen takaisin tanssiopintojeni pariin Manchesteriin viivästyy aivan liikaa. Kello on kaksitoista nyt, tähän aikaan olisin jo lentämässä yli Euroopan, jos tuo islantilainen tulivuori vain olisi pitänyt röörinsä kiinni... Huoh, ei auta itku markkinoilla, vaikka hampaat kohta putoaa kiristelyn seurauksena. Tahtois niin kovasti taas tanssimaan Northern Ballet Schooliin...

Vaan asiat vois kyllä olla niin paljon huonomminkin. Ensinnäkin, voisin olla jumissa jossain täysin vieraassa maassa ilman ruokaa ja rahaa ja ystäviä, sen sijaan olen kotona Tampereella omassa huoneessa (joka tuntuu kyllä hieman tyhjältä ilman Anni-siskoa... Bejbe!). Toiseksi, tulivuoren tuhka ei estä mua tanssimasta, missäpäin ikinä oonkaan maapallolla, kun taas murtunut jalka tai poskiontelontulehdus voisivat hyvinkin estää. Olen siis onnellinen, että oon terve! Niin monta kertaa oon joutunut kiroamaan omaa varomattomuuttani tai jotain flunssaviirusta omasta immobilisaatiostani. Tälle tulivuorijupakalle en sen sijaan itse voinut mitään. Synninpäästö, jes! On pitänyt oppia näkemään nää hopeareunukset, sen verran oon kohdannut mutkia tällä mun tanssi-journeyllä... Ennen ei oo kyllä luonnonvoimat tulleet esteeksi tanssinopiskelulle!

Tässä on muutenkin ollut vaihe- ja matkustusrikas -ja aivan ihana- loma takanapäin. Spring break alkoi maaliskuun lopussa matkalla eteläiseen Englantiin Crowborough-nimiseen kylään Lucyn luo, Mathilde oli tietysti myös mukana. Vietettiin tyttöjen kanssa neljä täyttä citylomapäivää vuoroin Lontoossa, Brightonissa ja Tunbridge Welssissä, oli kyllä niiiin hauskaa! Nähtiin Hairspray-musikaali West Endillä (ja hurrattiin yhdelle Northern Ballet Schoolista valmistuneelle tanssijalle, joka oli mukana showssa!), käytiin balettitunnilla Pineapple Studiosilla, käveltiin läpi Lontoon kaikki ihanimmat kaupat ja nähtävyyksiäkin ehdittiin katsella, ihasteltiin merta Brightonissa... Ja hoilattiin Justin Bieberin Babya 24/7! Good times! Baby, baby, baby, uuu...

Vaan sitten koitti lähtöjen lähtö. Matkojen matka. Kaikkien lentojen äiti. Ja isoäiti. Matka kohti tuntematonta, kohti jotain suurta... Kohti Amerikkaa! Lensin 24.3. Philadelphian kautta Tampaan, Floridaan, jossa rakas pikkusiskoni odotti mua kahdeksan kuukauden näkemättömyyden (kaunista tää mun suomen kieli) jälkeen. Siis kahdeksan kuukautta, liian pitkä aika meille, jotka tunnetaan toisemme paremmin kuin omat itsemme ja joilla oli tapana joka ilta kälättää ainakin kolme tuntia ja kikattaa asioille, jotka on vain meidän Haikka-sistersien mielestä hauskoja... Joten on sanomattakin selvää, että lomamatkani Floridassa oli elämäni paras. Matkalla ehti tapahtua hurjasti kaikkea, kuvat puhukoot puolestaan, mikäli niitä olette jossain sosiaalisessa mediassa ehtineet katsella. :)

Floridasta matkasin toisena pääsiäispäivänä takaisin Suomeen, yhteensä tuo paluumatka kesti sellaiset kepeät kaksi vuorokautta, en jaksa edes laskea tunteja kahden aikaerohyppäyksen kera. Löysin kuitenkin itseni lopulta Helsinki-Vantaan lentokentältä täysin jet lagisoituneena ja haikeana... Nuo kaksi ja puoli siihenastista lomaviikkoani, cityloma ja rantaloma perätysten, olivat nimittäin niin sanoinkuvaamattoman uskomaton elämys minulle. Niin uskomattoman kokemuksen tuosta ajasta tietysti tekivät myös kaikki mahtavat ihmiset, Lucy, Lucyn ihana perhe, Mathilde, ANNI JEIPÖK, Annin molemmat hostperheet ja ystävät... Let's just say I'm gonna remember this holiday for a while... For the rest of my life that is.

Nyt oon viettänyt kaksi toiminnantäyteistä viikkoa kotona Tampereella. Aika on vierähtänyt siivillä Mäkkärin kassalla töitä tehdessä, ihania ystäviäni tapaamassa (Katri olet ihana, Anni olet ihana, Anna olet ihana, Teija olet ihana, Suvi olet ihana, insaid-ihmiset olette ihania, kaikki olette ihania oikeestaan) ja kotona chillatessa (thank God for Gossip Girl and Glee, lol). Niin, ja lenkkeillessä, oon ihan pro juoksemisessa. Haha, I wish.

Ja nyt löydän itseni koneen ääreltä kello yksi yöllä, miljoona välilehteä auki mitä ihmeellisimmille junalippu-/bussi-/laivasivustoille, Facebook täynnä keskustelua matkustusongelmista ja Fanipala-pussi käden ulottuvilla. (Pitäis lakata syömästä suklaata. Easier said than done.) Pakko varmaankin alistua kohtalooni pienenä ihmisenä keskellä suurta myllerrystä, poistaa piilarit silmiltä, kömpiä sänkyyn, vetää peitto korviin ja unohtaa hetkeksi tuhka, tulivuoret, junat ja sen sellaiset.

Swans in Manchester

Swans

More swans

Even more swans

Herätys 7:20, nukkumaan noin kello 22:30, sillä välillä lähes kaikki aktiviteettini liittyvät jollain tavalla tanssimiseen. Silmät meinaa painua kiinni heti kämpille takaisin tultaessa ja kroppa huutaa halleluujaa tän jokapäiväisen treenin määrästä... Vaan vielä pitää painaa täysillä puolitoista viikkoa! Ensi viikon jälkeen koittaa nimittäin kuukauden mittainen pääsiäisloma, joka alkaa neljän päivän oleskelulla Brightonissa ja Lontoossa Lucyn luona (HAIRSPRAY-musikaali!), jatkuu FLORIDASSA Annin luona ja päättyy kahden viikon "lomalla" ts. työnteolla Tampereella. Can't wait! :)

Kuukauden päivät on taas mennyt kovasti hikoillessa ja puurtaessa tanssistudioilla, ollaan myös tanssimisen lisäksi suoritettu contextual studies-opintoja, eli meidän on pitänyt kirjoittaa kaksi esseetä (heh heh kaikki yliopistoystäväni...) Trinity College Qualificationiamme varten. Toinen essee oli tanssiarvostelu, tein sen Paris Opera Balletin Prinsessa Ruususesta, toinen oli tanssin historiaa käsittelevä essee, jonka tein So You Think You Can Dance-ilmiöstä, vannoutunut fani kun olen... Ihanaa, kun tällaiset koulumaiset tehtävänannot käsittelee ainoastaan tanssia, tässähän ihan unohtaa kaikki derivaatat ja runoanalyysit ja sen sellaiset. Vaikka kyllä mä yläasteella ja lukiossa ollessani koitin aina mahdollisuuden tullen kirjoittaa kaikki esitelmäni ja esseeni jostain tanssiin liittyvästä... Kjeh.

Kärkitossutuntien lisääminen meidän lukkariin on alkanut tuottaa tulosta, oon huomannut kuinka mun tasapainot ja piruetit "en pointe" on parantunut huomattavasti, yay. Niitä on kyllä harjoiteltukin! Eilen Miss Rowlandsin tunnilla tehtiin oikeestaan yksinomaan piruettiharjoituksia, kulmasta pose turns, keskilattialla en dehors turns, tangossa fouette-harjoituksia... Pyöriminen kärjellä tuntuu välillä jopa helpommalta kuin pyöriminen puolellavarpaalla! Triplapiruetitkin onnistuu silloin tällöin, but I still got a long way to go...

Pidettiin ihana Taru Sormusten Herrasta-leffaputki kämppisten kanssa tässä taannoin, katsottiin kaikki kolme leffaa pidennettyinä versioina about kolmen viikon sisään, ah... Legolas! (Huoneeni ovessa Tampereellahan ei ole koko oven kokoista Legolas-julistetta, ei...) "Geek", huutais Jordan ja Liam nyt, ha haa. Itsepähän ovat. Telkkarista ollaan joka maanantai katsottu iki-ihanaa Gleetä, keskiviikkoisin Täydellisiä Naisia ja OIIII tänään jatkuu Gossip Girl! Ugly Bettyä ja Skinssiä oon myös katsonut DVD:ltä... Kertoo ehkä hiukan meidän tanssinopiskelijoiden jokailtaisesta energiatasosta, mitään muuta ei jakseta iltaisin tehdä kuin tillottaa ruutua ja rojahtaa sänkyyn. Välillä meno kyllä menee hysteerisen väsyneeks ja silloin hypellään ja pompitaan ympäri kämppää laulaen musikaalilauluja. Defying graaavity!

Oi, Liam ja Lucy kävi toissa lauantaina katsomassa Matthew Bournen Joutsenlammen eli "miesten Joutsenlammen", olisin niiiiiin kovasti itsekin halunnut mennä sen katsoon, mutta mun on pitänyt pitää nyt erityisen tiukkaa budjettia kaiken mun tulevan matkustamisen vuoksi. Anyway, viime lauantai meni pitkälti swan-kuvien ottamisen merkeissä kaupungilla, kun oltiin menossa leffateatteriin (jälleen kerran). :D Ohikulkijoilla oli hauskaa... Niin, ja Alice in Wonderland oli loppuunmyyty. Crap. Katsottiin sit Leap Year. (I wanna go to Ireland!)

Uuu, ens vuoden asumiskuviot alkaa olla jo selvillä, muutan täältä ihanasta kolmannentoista kerroksen luksushuoneesta muutaman metrin päähän Manchester Student Villageen, joka muistuttaa sisätiloiltaan -öh- Viking Linen käytäviä kolmen abiristeilyn jälkeen... Okei, lievä liioittelu, mutta pointti on että tää kyseinen asuntola ei ole ihan yhtä hohdokas kuin nykyinen kotini Parkway Gate. Nytpä siis nautin ajastani täällä korkeuksissa!

Iiiik, Gossip Girl alkaa kohta!

xoxo Elina

I heart half term!

A dancer needs her shoes

Jee, just sain siivottua keittiön ja olohuoneen, mainio aloitus viikon kestävälle
"hiihtolomalle"/half termille/reading weekille, take your pick! Kroppa on kyllä pienen levon tarpeessa, on taas kuusi viikkoa tullut tanssittua kybällä ihan huomaamatta, aika se vain lentää täällä Manchesterin auringossa (kyllä, täällä on ollut ihanan aurinkoista pari viime päivää)...

Katri tulee tänne sunnuntaina piristään mua viideksi päiväksi, luvassa on shoppausta ilman rahaa ja herkuttelua ilman herkkuja (siitä lisää myöhemmin, lol), Sims kolmosen hc-pelaamista, Gossip Girlin kolmoskauden katsomista, ylenpalttista suomenkielistä juoruamista ja kaikkea muuta ihanaa, cannot wait! :) Katri myöskin tuo mulle tullessaan lisää Jenkki-purkkaa, suomalaisia silmämeikinpoistolappuja (couldn't live without them), Täykkärien neloskauden, joka mun piti joulun jälkeen jättää kotiin koska laukku painoi liikaa sniif ja uuden Dance Spirit-lehden. Katri, how could I survive without you! :D

Tosiaan, kuluneella viikolla meille ykkösvuotisille tytöille pidettiin koululla suht masentava oppitunti tanssijan ruokavaliosta... Onneks olin jo ennen tota luentoa pitänyt yllä terveellisiä ruokailutottumuksia, sillä yhdellä rysäyksellä koko dieetin muuttaminen olis käynyt kyllä mahdottomaksi, mutta silti tota luentoa sai kuunnella otsa täynnä huoliryppyjä... Saatiin painava monistepinkka täynnä selostuksia hiilihydraateista, proteiineista, rasvoista ja kaikista mahdollisista ruokahommeleista ja moniste, joka valaisi meille tanssijoille meidän päivittäisen ruokavalion koostumuksen. Bye bye chocolate and almost all fats, eating too late in the evening, fizzy drinks, too much cheese or bread... Joo, kuten sanottu, suurimman osa ton luennon tiedoista olin jo omaksunut, mutta tein kuitenkin pieniä terveellisiä muutoksia päivittäiseen ruokavaliooni. Puuroa aamulla, hedelmiä välipaloiksi, vain tuoremehua mehuna, ei "from concentrate", ei suklaata (viikonloppuina on pakko hieman luistaa tästä pykälästä), ei liikaa rasvaa tai suolaa päivälliseen, joka pitää syödä tarpeeksi ajoissa, jotta body ehtii sulattaan ruoan ennen nukkumaanmenoa ja sellaista kaikkea kivaa. Phew...

Northern Ballet Schoolin "Crazy For Dance"-musikaalikokoelman esitykset lähenee lähenemistään, tähän mennessä ykkösvuotisista on valittu musikaaliin viisi tanssijaa, enkä ole ikävä kyllä yksi heistä... :/ Alunperin näiden ykkösten piti olla vain varamiehiä kakkos- ja kolmosvuotisille, mutta viikkojen kuluessa porukkaa on tippunut pois musikaalista vammautumisien vuoksi. Jordan ja Liam tosin sai jo alusta alkaen varman kiinnityksen tähän koulun produktioon, they are gonna sing Yesterday by the Beatles and Jordan is gonna be the lead singer in Let The Sunshine In from Hair-musical! Jordan omisti Yesterdayn jo mulle, heh. Oon tosi onnellinen ystävieni puolesta, mutta tietty hieman kateellinenkin, kjeh... No, ensi vuonna sitten!

Jazztunneilla highlight-hetkiä on ollut Mr C:n Lose My Breath-rutiini ("You have to dive into the red zone now!!") ja Miss Baxterin Move-rutiini from Dreamgirls ("Are you tired, first years!?"). Aah, rakastan tanssia! Baletissa ollaan edistytty tasapainoissa varsinkin Mr Greyn opastuksella, sillä on tapana aina sarjoja näyttäessään jäädä yhden jalan tasapainoihin about minuutiksi tosta vain, ja hän tietty vaatii meiltä oppilailta samaa. Petit allegro (pienet hypyt) ja grande allegro (isot sellaiset) on olleet myös tarkassa syynissä kaikilla balettitunneilla. Jump jump. Uu, ja fouette-piruetit. Viuh vauh.

Vaan kohta matkustan jälleen hissillä alakertaan hengaamaan ihanien ystävieni kanssa, katsotaan The Proposal-leffa, jebajee! Liam lähtee huomenna kotiin viettämään vapaaviikkoa, Lucy lähti jo tänään koulun jälkeen, joten that leaves us Jordan, Mathilde and me. Gonna have a blast here in Manc as usual! :)

See ya later,
Elina Hayaka

The time of my life

Carlos nosteli painoja

The Cavern, Liverpool 23.1.10

Alunperin tän tekstin otsikoks piti tulle "no pain, no gain", mutta mulla on nyt niin hirmu iloinen olo, että päädyin vähän pirteämpään aloitukseen. :)

Ensinnäkin, tää lauantaipävä on ollut pilvetön, sateeton, kaunis ja ennen kaikkea aurinkoinen! Kun heräsin siinä yhdentoista aikaan (ah, viikonloppuaamut, ihan kuin ala-asteella olisin, aikaa ennen kuin aloin repsikoimaan opiston lauantaiaamun pikkuisia, heh..), aurinko porotti täydellä teholla tänne kolmanteentoista kerrokseen, nami! Oon pitäny ikkunaa auki koko päivän, ku säteet niin lämmittää...

Toiseksi, eilinen sleepover with Liam, Jordan, Nathan, Lucy and Mathilde oli aivan eeppisen hauska kokemus! Päätettiin vaihteen vuoksi viettää iltaa täällä korkeella mun kämpässä, kun yleensä ollaan kutoskerroksessa. Meillä oli tässä paikanvalinnassa myös hidden agenda: tavoitteena oli pitää mahdollisimman paljon melua, jotta mun yliopistokämppikset tajuais, kuinka paljon ne häiritsee mun unensaantia joka yö... Sanotaanko, että mission accomplished. Saatiin myös rikottua keittiön kattolamppu ja vaahtosammutin, sotkettua ikkunat ja lattiat täyteen tahmaisia vaahtokarkkeja (vaahtokarkkisota on ehkä jotain maailman hauskinta), leikittyä piilosta pilkkopimeässä (parhaat piilot oli ehdottomasti keittiön lavuaari ja roskapönttö), syötyä armoton kasa mun tekemiä brownieita ja Mathilden tekemiä cup cakeseja, pelattua "I have never..."-peliä (nyt kellään ei kyl enää oo luurankoja kaapissa, kaikki on kerrottu), katsottua ylimaallisen ihanan So you think you can dancen kutoskautta, and what else... Good times, good times. Tuo ilta monien muiden ihanien Manchester/Northern Ballet School-muistojen lisäksi tulee kyl säilyyn muistoissani niin kauan kunnes dementoidun! Koputan puuta.

Kolmas mieltäni ylentävä tekijä tällä hetkellä on tanssi, can you imagine! Tanssiopinnot NBS:ssa sujuu todella hyvin ja nautin kyllä joka hetkestä, this is the place for me! On jotenkin niin hyvällä tavalla jännittynyt olo seurata kolmosvuotisten viime syksynä alkanutta pääsykoeprosessia, saan mielettömästi inspiraatiota siitä, kun tiedän itse olevani varsin pian samassa tilanteessa kuin he nyt. Kolmosvuotisten ilmoitustaululla on ilmoituksia muunmuassa Hairspray-musikaalin, Caribbean Cruise Linesin ja Matthew Bournen nykäricompanyn pääsykokeista... Ja viime viikolla muutamia kolmosia meidän koulusta kävi Lontoossa Chicago-musikaalin auditioneissa... Unelma...

Meillä ykkövuotisilla on ollut armottoman hauskaa ja haastavaa viime viikon jazztunneilla a la Mr Carpenter, kun hän teki meille ihanan show-rutiinin Christina Aguileran Candyman-biisiin. Aaaaak, en voi sanoin kuvata, kuinka ekstaasissa olin tanssiessani sitä rutiinia lavalla in the spotlight! Pure joy, pure dance, pure performing! Saatiin kuvitella itsellemme korkeat korot ja ihanat showgirl-vaatteet sekä sali täyteen yleisöä!

Balettipuolella avainsana on pain, pain, pain. Meille ykkösryhmäläisille on laitettu lukujärjestykseen nyt joka päivälle kärkitossutekniikkaa (ilmeisesti me oltiin pyydetty lisää kärkkäritunteja ennen joulua, heh...), mikä tarkoittaa siis sisäänkasvaneita varpaankynsiä, verta vuotavia rakkoja ja kipeitä kovettumia. Ballet is beautiful on the outside... On ollut kyllä tosi hyvä saada treenata pointe tekniikkaa kipeistä varpaista huolimatta; 32 fouette turns, here I come!

Ollaan tehty myös hieman extra curriculum dancing with the girls, oon nimittäin Lucyn ja Mathilden kanssa opetellu Beyoncén Single Ladies-tanssia, sooo fun! Ollaan jo yli puolenvälin... O-o-oo, o-o-oo, o-oo, oo, o-o-oo... It's gonna be amazing!

Takaisin tämänhetkisen elämäni ihanien asioiden listaukseen: Number 4, vietin viime lauantain Liverpoolissa ihanalla Beatles-pyhiinvaelluksella med Jordan, oi oi, me likey... Nro 5, Katri tulee tänne kahden viikon päästä jeee, Nro 6, alle kahden kuukauden päästä nään ANNIN FLORIDASSA, Nro 7, noin kymmenen minuutin päästä alan valmistautuun Sineadin synttäreiden viettoon, we're gonna dance the night away tonight, Nro 8, ennen kaupungille lähtöä katsotaan kuitenkin jakso Britannian So You Think You Can Dancea, yay! The list could go on and on and on...

'Til we meet again,
Elina, the Finnish milk girl

Back to panches, piques, pirouettes and plies

The view from my window 5.1.10

Toinen viikko toista lukukautta Northern Ballet Schoolissa on nyt takanapäin! Spring term on alkanut kovalla tekniikan ja esiintymistaitojen reenauksella, ja kakkos- ja kolmosvuotiset harjoittelevat jo kovaa vauhtia maaliskuun musikaalia varten. En sitten millään jaksais odottaa lavalle pääsyä ja varsinkin juuri musikaalissa esiintymistä! Next year, baby... Alan olla todella varma valinnastani opiskella seuraavat kaksi vuotta jazz/theatre dance-fokuksessa täällä, musikaalit, showbiz ja ihana jazz vetävät niin paljon puoleensa!

Ensimmäisenä iltana takaisin täällä Manussa menin heti asuntolaan saavuttuttuani kutoskerroksen kämppään moikkaamaan ihania tanssikavereitani Mathildea, Lucya, Jordania ja Liamia. Moikkaaminen kestikin sitten hieman odotettua kauemmin ja jäätiin koko illaksi juttelemaan kaikki kuulumiset läpi, istuskelemaan kämpän pölyisillä käytävillä ja ennenkaikkea laulamaan, tanssimaan ja nauramaan pebamme pois (hahaha laughing our asses off, toi ei ehkä suomennu ihan tällä mun käännöksellä... :D) Tästä hyvin hauskasta illasta on myös runsaasti videomateriaalia, jossain vaiheessa nää klipit näkevät kyllä päivänvalon, sen lupaan... Ai että, Disturbia, Does your mother know ja Earth Song oli kyllä parhaimpia vetoja Liamilta ja Jordanilta!

Ensimmäinen Manchester-viikko meni pitkälti kaaoksen vallassa, sillä Englannissa satoi sillä viikolla LUNTA! Ja paljon satoikin, niin paljon että junat ei enää kulkenu, lentoja peruttiin, teillä ei pystynyt kunnolla käveleen eikä yli puolet meidän opettajista päässeet koululle pitämään tunteja. Itsellä oli kyllä vaan sellanen ihana Suomi-fiilis päällä, miinus 25 asteen pakkasista kun tänne normaalisti nollakelin Englantiin saavuin. Nyt tilanne on taas rauhoittunut, britit saivat lumenraivaukset hoidettua alkujärkytyksen jälkeen ja nyt mittari näyttääkin taas turvallisesti 7 astetta plussan puolella. Raaaaaiiin...!

Viime viikonloppu alkoi perjantaina Tigertiger-klubilla tanssiessa (ilmainen sisäänpääsy, wow). Lauantain ja sunnuntain aikana käytiin katsomassa yhteensä kolme leffaa ihanassa AMC Great Northern-leffateatterissa, I just heart that place. Sherlock Holmes, Avatar ja Nowhere Boy on nyt siis nähty! Nowhere Boy niistä ehdottomasti paras, oi John Lennon...

Huomenna mennään tanssiporukalla juhlimaan Natashan synttäreitä aivan käsittämättömän extrasupermegaglamoröösiin The Birdcage-klubiin, odotan innolla! Tää ilta menee mukavasti pyykkivuorta raivatessa ja Täykkäreiden kolmoskautta katsellessa. :)

Kuuminta hottia just nyt: GLEE, Sidney Samson - Riverside Motherfucker, Elina goes to FLORIDA in springbreak (!!!), Katri kommer här in half term. Sellasta tällä kertaa!

xxx "Eliinaaa, I just met a girl named Eliiinaaa" - Thanks, Liam! :D