"That's called progress!"

Cheers everyone! Tässäpä siemailen teetä villasukat jalassa ja aivan äärettömän väsyneenä rankan tanssipäivän jälkeen, hyvin onnellisena kuitenkin. Elämänrytmi täällä Manchesterissa on muutaman viime viikon aikana alkanut kunnolla vakiintua, and I'm just loving this! Alkusyksyn armottoman sosiaalisen verkostoitumisen (lue: juhlimisen) ja yleisen hei-muutin-juuri-Englantiin-opiskelemaan-tanssia-hässäkän jälkeen on ollut mukavaa vaan keskittyä olennaiseen: tanssimiseen isolla teellä. Tee, mmm... (Homer-äänellä sanottuna).

Northern Ballet School on ylittänyt odotukseni aivan täysin. Osasin kyllä odottaa ihanan tarkkaa balettitekniikan viilausta, mutta niin baletissa kuin muissakin tanssilajeissa täällä painotetaan vahvan tekniikan lisäksi erittäin paljon esiintymiskykyä ja tanssillisuutta, mikä on tietty elintärkeää, jos tanssijaksi aikoo. Me likey! Varsinkin koulun stagella pidettävillä jazztunneilla meitä patistetaan käyttämään lavakarismaamme ja "attack it, go for it, entertain, remember confidence and dynamics!!!" Aivan ihanaa :) Ja kun vielä viime viikon keskiviikkona Mr. Suarezin jazztunnilla Suarez käski meitä kaikkia tyttöjä avaamaan hiuksensa ponnarilta ja vain "let your hair down" niin aaai että, tuli oikein tanssijaolo! Sytycd, here I come! (Englannin So you think you can dancen koetanssit oli syyskuussa, tammikuussa aletaan näyttää telkkarijaksoja. Sit kun valmistun NBS:sta vuonna 2012, voitte olla varmoja, että oon ensimmäisenä UK:n Sytycd:in koetanssijonossa jos BBC vaan vielä jatkaa sarjan tekemistä. Can't wait!)

Muutenkin nyt täällä tanssinopiskelijoiden keskuudessa oleillessa koulun jälkeiset tulevaisuudensuunnitelmat alkaa pikkuhiljaa hahmottua, tai ainakin muuttua vähemmän sumuisiksi. Suomessa ollessani en ensinnäkään edes uskaltanu kuvitella pääseväni mihinkään näin hyvätasoiseen ammatilliseen tanssikouluun, let alone kuvitella ehkä kenties joku kaunis päivä saavani töitä tanssijana. Mutta nyt kun on päässyt vähän lähemmäs tätä "suuren maailman" menoa, tuntuu että ovet on avoinna, mahdollisuuksia riittää. Ehkä mä muutaman vuoden päästä oikeasti pääsen West Endin lavoille esiintymään... Tai Broadwaylle... (mä ja Lucy ollaan jo alettu suunnitteleen valmistumisen jälkeistä New Yorkin valloitusta). Pitää vaan tehdä hirveesti töitä onnistumisien eteen, stay focused!

Tällä viikolla kovan tanssireenin ohessa ollaan kyllä tanssikavereiden kanssa myös repeilty ihan ansiokkaasti kaikelle mahdolliselle... Rakkaan rehtorimme (sadaskolmaskymmeneskuudes tai jotain) preppaus/moittimispuhe meidän ykkösvuotisten kehnosta muistista ja korjausten toteuttamisesta on ehdottomasti suosituin läppä tällä hetkellä: "Askel eteen, askel taakse, askel eteen, askel taakse, onko tästä mitään hyötyä!? Askel eteen eteen eteen eteen, that's called progress!!" Inside lol reps. Tän päivän laulutunti oli kans jotain aivan hysteeristä for some reason. Kaikki vaan nauro, heh. Mutta kyllä me sit laulettiinkin oikein kauniisti "Tell me it's not true" Blood Brothers-musikaalista. Oooi ja Miss Rowlandsin baletti oli jälleen kerran tosi ihanaa, sielläkin saimme nauraa joillekin liian monimutkaisesti kerrottaville jutuille. Ja tehdä miljoona penchéeta. Reps kuitenkin :)

Britneyn 3-biisi on tällä hetkellä kuuminta hottia. Joulua joulua joulua tulee joka tuutista. Pari viime viikkoa on muisteltu kaatuneita, katukuvassa näkyy hirveesti niitä punaisia muistokukkia ihmisten takkien rinnuksissa. 5th of November oli bäng bäng ilotulitusta. Michael Jackson's This is it was just amazing! New Moon tulee kohta, sitä odotellessa luen Breaking Dawnia hehehe... Jordan on just nyt katsomassa Beyoncen konserttia ihan sikahyviltä paikoilta. Jamie Cullumin The Pursuit on ihana, ilmestyi maanantaina! Join mun teen loppuun just nyt. Siispä sanon cheers jälleen kerran ja vielä vaikka kolmannenkin. C h e e r s ! See you soon!

xxx Elaina Ainomariiia HaiKK (Nathanin versio)