Rocking the boat

The Strand Theatre

Tezca

 Ciao ciao... Ciaooo!

Näin mielikuvituksellisesti lopettaa meidän cruise director jokaisen loppujuontonsa aina esitysten jälkeen, tää on jo lentävä lause koko entertainment-tiimin keskuudessa. Risteilyn ohjaaja - tälleen kömpelösti suomennettuna- on vastuussa koko laivan viihdetarjonnasta, jonka olennainen osa meidän jokailtaiset produktiot on; hän päättää esitysten tarkat kellonajat ja tekee päätökset näytösten mahdollisista peruuttamisista (jos laiva meinaa tehdä titanicit kovassa aallokossa ja tanssiminen lavalla olisi täysi mahdottomuus)... Parina viime päivänä on tuntunut, että laiva kellahtaa kumoon hetkenä minä hyvänsä, mutta silti ollaan tanssittu joka näytöksessä, vähän horjahdellen tosin! Muissa tanssitöissä tuskin pääsee kovin usein usein kokemaan keinuvalla lavalla tanssimista, joten koitan nauttia kokemuksesta ja olla katkaisematta jalkojani siinä sivussa. Nyt istuskelen Genovan satamassa internet-kahvilassa, ja mulla on puolisen tuntia aikaa ennen kuin palaan takaisin laivalle matkustajien "safety briefingiin", joten kirjoitanpa teille pienen ”A dancer’s day onboard Splendida”-kertomuksen. :)

Tämä päivä alkoi puoli kahdeltatoista, kun heräsin hytissäni ja aloin pestä Tezca-shown esiintymisvaatteitani, glamoröösiä! Ollaan vastuussa omien esiintymisvaatteidemme ylläpidosta, joten viikoittain tulee pestyä ja korjailtua monenmonta satsia hamosia ja mitä kummallisimpia virityksiä, unohtamatta fishnet-sukkahousuja, jotka on kovassa käytössä joka näytöksessä.

Seuraavana vuorossa olikin jo lounas, sillä me tanssijat saadaan syödä matkustajien jättimäisessä buffetissa klo 12-12:45 joka päivä. Oon jo unohtanut, kuinka kokata, kun en moneen kuukauteen ole itse päässyt laittamaan ruokaa... Perunoiden keitto, queee? Pakko kyllä sanoa, että mulla on kova ikävä Ruispaloja, Valion maitoa ja raejuustoa täällä kaikkien välimerellisten ruokien keskellä! 

Lounaan jälkeen käppäilin työmaalle, eli laivan 1300-paikkaiseen teatteriin, jossa pidettiin parin tunnin harjoitukset tän illan Italians-näytöstä varten. Meidän piti "re-blokata" eli järjestää uudelleen joitain paikkoja tansseissa, sillä esiinnytään vajaalla miehityksellä nyt kun kolmen tanssijan työsopimukset päättyivät, ja kolme uutta tanssijaa vasta saapui laivalle. Ensi viikosta lähtien showt palaavat taas normaaliin kuosiinsa, kun uudet tanssijat ovat oppineet osansa. On oikeestaan hyvä päästä tanssimaan eri paikoilla ja saada vaihtelua tuttuihin tanssikuvioihin, pysytään ”on our toes”, har har.

Seuraavaksi tosiaan jokaviikkoinen safety briefing, jossa opastetaan matkustajia, kuinka puetaan pelastusliivit päälle oikeaoppisesti ja osoitetaan heille heidän kohtauspaikkansa hätätilassa. Highly exciting...! Sitten pääsenkin jo valmistautumaan illan näytöksiä varten (ensimmäinen klo 20, toinen klo 22), ensin esitysmeikki naamaan, esitysvaatteiden asettelu backstagelle nopeita puvunvaihtoja varten ja sitten lavalle lämmittelemään, voila. Esitysten jälkeen joko jäädään teatterille treenaamaan korjauksia tai seuraavan illan showta tai vaihdetaan vapaalle!

Siinä oli esimerkkipäivä in the life of a cruise ship dancer, nyt täytyy juosta takaisin paatin kyytiin! Huomenna ollaankin jo Ranskan Marseillesissa, sitten vuorossa Barcelona, sitten...

Arrivederci, ciao ciao ciao!

Ensimmäiset laivaviikot

Our home until next October

Brain explosion, so much choreography!

Nyt kun on kulunut jo kunnioitettavat kolme kuukautta sitten viime päivityksen (ja siirrettyäni kolme viimeisintä tekstiä nettisivuiltani takaisin tänne varsinaiseen blogiini, have a read!), päätin kirjoittaa seuraavat tekstit päiväkirjamerkintöjeni pohjalta, jotka kirjoitin as the events were happening. Eli takaumia tiedossa, we shall go back in time, my friends...

Seuraava teksti on maaliskuulta, kun oltiin uuden tanssiporukan kanssa juuri astuttu Splendida-laivalle ensimmäistä kertaa, ja aloitettu yli kuukauden kestävä harjoituskausi on board. Noi puolitoista kuukautta oli mun elämäni rankimmat, ja nyt näitä tekstejä lukiessa oikein ihmettelen, kuinka me tanssijat selvittiin ehjinä kaikesta tästä!

... Jalkoja jomottaa, polvessa tuntuu kylmägeeli, väsyttää niin, että silmissä vilisee. Viiden ja kolmen tunnin yöunet takana, kenraaliharjoitukset ja edellisen yön kenraalit myös, kaksi showta ja vielä yhdet yöharjoitukset tehty, samoin pukusovituksia ja passenger drill –matkustajien turvallisuusohjeistus siis.

Oon niin kujalla ja hajalla, ettei mitään rajaa. Pelottaa, että unohdan koreografiat, en oo koskaan esiintynyt lavalla noin sekavassa mielentilassa ja vähillä unilla. Rauhallinen, huolellinen valmistautuminen näytöksiin on muisto vaan, nyt painetaan läpi uusi show joka ilta ja opitaan sen lisäksi uutta koreografiaa yömyöhään asti. Ei olla vielä ehditty ostaa internet-aikaa täällä laivalla, eikä olla päästy maihin sitten laivalle astumisen. Ulkomaailma tuntuu niin kaukaiselta nyt...!

Onneks me tanssijat ollaan kaikki (kirjaimellisesti) samassa veneessä. Just juttelin hyttikämppikseni kanssa, ja se on ihan yhtä kuollut kuin minäkin, eli vertaistukea ainakin riittää. ”I get by with a little help from my friends” on vaan niin totta!

Parin viikon päästä kun ollaan opittu kaikki uudet näytökset näiden vanhojen, poislähtevien näytösten lisäksi (kuusi isoa production-showta, joissa on monta yksittäistä tanssia, sekä lasten show ja kolme ekstrarutiinia), aikataulun pitäisi helpottaa hieman!

Until then, arrivederci!