Melting at the Med

"Terve terve, mitä kuuluu?"

Yllätyksekseni yksi laivan italialaisista viihdyttäjistä alkoi puhella suomea mulle viime viikon henkilökuntapippaloissa! Tohon fraasiin se suomen kieli kyllä jäi, mutta silti olin impressed, niin harvoin kuulee suomen kaunista kieltä täällä laivan kyydissä. Oon opettanut ystävilleni täällä jo liudan käyttökelpoisia sanoja: "moi moi", "mitä kuuluu", "kippis",  "kuuma" included, ja samalla oppinut itse pikkuisen venäjää, espanjaa, italiaa ja portugalia. On kyllä mahtavaa saada työskennellä näin kansainvälisessä ympäristössä.

Kesäkausi on täällä Välimerellä parhaimmillaan, ja risteilyt ovat täpösen täynnä lomailevia turisteja ready to be entertained. Teatterissa saadaan nauttia lähes täysistä katsomoista joka ilta, mikä on ihanaa! Kuumat tunnelmat kaiken kaikkiaan, näytöksissä tulee hikoiltua kaksin verroin kevääseen verrattuna, on sen verran lämpimät kelit myös sisätiloissa. Näytökset sujuvat mallikkaasti rutiinilla, ollaan tehty jokainen show tässä vaiheessa kontraktia about 42 kertaa, joten askeleet ovat jo aika syvällä lihasmuistissa, it's safe to say! Nyt pitääkin keskittyä erityisen paljon liikelaatuun ja esitysten "ylläpitoon", joka näytös pitää nimittäin tanssia samalla heittäytymisellä kuin ensimmäisellä esityskerralla. Onneksi meidän tanssiporukka tekee tämän helpoksi; lavalla pidetään yhtä ja pidetään hauskaa! Olé!  

Vaan kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässäpä muutama otos sekä Splendidan näytöksistä että ihanasta Välimeren kesästä. Enjoy! 

Waterpark in Barcelona

Camel riding in Tunis

Cruise family

The Can Can

The Can Can

Cinema Italiano

Tintarella di Luna

Americano

That's Alright

Rocking the boat

The Strand Theatre

Tezca

 Ciao ciao... Ciaooo!

Näin mielikuvituksellisesti lopettaa meidän cruise director jokaisen loppujuontonsa aina esitysten jälkeen, tää on jo lentävä lause koko entertainment-tiimin keskuudessa. Risteilyn ohjaaja - tälleen kömpelösti suomennettuna- on vastuussa koko laivan viihdetarjonnasta, jonka olennainen osa meidän jokailtaiset produktiot on; hän päättää esitysten tarkat kellonajat ja tekee päätökset näytösten mahdollisista peruuttamisista (jos laiva meinaa tehdä titanicit kovassa aallokossa ja tanssiminen lavalla olisi täysi mahdottomuus)... Parina viime päivänä on tuntunut, että laiva kellahtaa kumoon hetkenä minä hyvänsä, mutta silti ollaan tanssittu joka näytöksessä, vähän horjahdellen tosin! Muissa tanssitöissä tuskin pääsee kovin usein usein kokemaan keinuvalla lavalla tanssimista, joten koitan nauttia kokemuksesta ja olla katkaisematta jalkojani siinä sivussa. Nyt istuskelen Genovan satamassa internet-kahvilassa, ja mulla on puolisen tuntia aikaa ennen kuin palaan takaisin laivalle matkustajien "safety briefingiin", joten kirjoitanpa teille pienen ”A dancer’s day onboard Splendida”-kertomuksen. :)

Tämä päivä alkoi puoli kahdeltatoista, kun heräsin hytissäni ja aloin pestä Tezca-shown esiintymisvaatteitani, glamoröösiä! Ollaan vastuussa omien esiintymisvaatteidemme ylläpidosta, joten viikoittain tulee pestyä ja korjailtua monenmonta satsia hamosia ja mitä kummallisimpia virityksiä, unohtamatta fishnet-sukkahousuja, jotka on kovassa käytössä joka näytöksessä.

Seuraavana vuorossa olikin jo lounas, sillä me tanssijat saadaan syödä matkustajien jättimäisessä buffetissa klo 12-12:45 joka päivä. Oon jo unohtanut, kuinka kokata, kun en moneen kuukauteen ole itse päässyt laittamaan ruokaa... Perunoiden keitto, queee? Pakko kyllä sanoa, että mulla on kova ikävä Ruispaloja, Valion maitoa ja raejuustoa täällä kaikkien välimerellisten ruokien keskellä! 

Lounaan jälkeen käppäilin työmaalle, eli laivan 1300-paikkaiseen teatteriin, jossa pidettiin parin tunnin harjoitukset tän illan Italians-näytöstä varten. Meidän piti "re-blokata" eli järjestää uudelleen joitain paikkoja tansseissa, sillä esiinnytään vajaalla miehityksellä nyt kun kolmen tanssijan työsopimukset päättyivät, ja kolme uutta tanssijaa vasta saapui laivalle. Ensi viikosta lähtien showt palaavat taas normaaliin kuosiinsa, kun uudet tanssijat ovat oppineet osansa. On oikeestaan hyvä päästä tanssimaan eri paikoilla ja saada vaihtelua tuttuihin tanssikuvioihin, pysytään ”on our toes”, har har.

Seuraavaksi tosiaan jokaviikkoinen safety briefing, jossa opastetaan matkustajia, kuinka puetaan pelastusliivit päälle oikeaoppisesti ja osoitetaan heille heidän kohtauspaikkansa hätätilassa. Highly exciting...! Sitten pääsenkin jo valmistautumaan illan näytöksiä varten (ensimmäinen klo 20, toinen klo 22), ensin esitysmeikki naamaan, esitysvaatteiden asettelu backstagelle nopeita puvunvaihtoja varten ja sitten lavalle lämmittelemään, voila. Esitysten jälkeen joko jäädään teatterille treenaamaan korjauksia tai seuraavan illan showta tai vaihdetaan vapaalle!

Siinä oli esimerkkipäivä in the life of a cruise ship dancer, nyt täytyy juosta takaisin paatin kyytiin! Huomenna ollaankin jo Ranskan Marseillesissa, sitten vuorossa Barcelona, sitten...

Arrivederci, ciao ciao ciao!

Ensimmäiset laivaviikot

Our home until next October

Brain explosion, so much choreography!

Nyt kun on kulunut jo kunnioitettavat kolme kuukautta sitten viime päivityksen (ja siirrettyäni kolme viimeisintä tekstiä nettisivuiltani takaisin tänne varsinaiseen blogiini, have a read!), päätin kirjoittaa seuraavat tekstit päiväkirjamerkintöjeni pohjalta, jotka kirjoitin as the events were happening. Eli takaumia tiedossa, we shall go back in time, my friends...

Seuraava teksti on maaliskuulta, kun oltiin uuden tanssiporukan kanssa juuri astuttu Splendida-laivalle ensimmäistä kertaa, ja aloitettu yli kuukauden kestävä harjoituskausi on board. Noi puolitoista kuukautta oli mun elämäni rankimmat, ja nyt näitä tekstejä lukiessa oikein ihmettelen, kuinka me tanssijat selvittiin ehjinä kaikesta tästä!

... Jalkoja jomottaa, polvessa tuntuu kylmägeeli, väsyttää niin, että silmissä vilisee. Viiden ja kolmen tunnin yöunet takana, kenraaliharjoitukset ja edellisen yön kenraalit myös, kaksi showta ja vielä yhdet yöharjoitukset tehty, samoin pukusovituksia ja passenger drill –matkustajien turvallisuusohjeistus siis.

Oon niin kujalla ja hajalla, ettei mitään rajaa. Pelottaa, että unohdan koreografiat, en oo koskaan esiintynyt lavalla noin sekavassa mielentilassa ja vähillä unilla. Rauhallinen, huolellinen valmistautuminen näytöksiin on muisto vaan, nyt painetaan läpi uusi show joka ilta ja opitaan sen lisäksi uutta koreografiaa yömyöhään asti. Ei olla vielä ehditty ostaa internet-aikaa täällä laivalla, eikä olla päästy maihin sitten laivalle astumisen. Ulkomaailma tuntuu niin kaukaiselta nyt...!

Onneks me tanssijat ollaan kaikki (kirjaimellisesti) samassa veneessä. Just juttelin hyttikämppikseni kanssa, ja se on ihan yhtä kuollut kuin minäkin, eli vertaistukea ainakin riittää. ”I get by with a little help from my friends” on vaan niin totta!

Parin viikon päästä kun ollaan opittu kaikki uudet näytökset näiden vanhojen, poislähtevien näytösten lisäksi (kuusi isoa production-showta, joissa on monta yksittäistä tanssia, sekä lasten show ja kolme ekstrarutiinia), aikataulun pitäisi helpottaa hieman!

Until then, arrivederci!

Yo soy muy cansada...! Eli harjoitukset Nizzassa

Treenipäivä numero yhdeksän takanapäin, ja istutaan hotellin aulassa ilmaista wifi-yhteyttä hyödyntämässä. Äsken tuossa muuten oli kaksi randomia suomalaistyttöä keskustelemassa, en ehtinyt moikata ennen kuin ne jo lähtivät käppäilemään pois. Oon taas jo niin tottunut olemaan porukan ainoa suomalainen täällä cruise-harjoituksissa (mun nimi on muuttunut Elinasta ”Finlandiksi” aika luontevasti tässä viikon aikana), että ihan hämäännyin kun kuulin rakasta äidinkieltäni puhuttavan muuallakin kuin Skypen välityksellä.

Harjoitukset MSC Splendida-laivan tanssispektaakkeleita varten ovat siis jo yli puolenvälin täällä Nizzassa, ja meidän kahdeksanhenkinen treeni-cast on opetellut yli kaksikymmentä eri tanssinumeroa tänä aikana. Vielä noin viikko jäljellä, ja lähes saman verran tansseja opeteltavana. Aivojen ja kropan ylikuormitus! Tää on kyllä yksi haastavimmista kokemuksista, joita oon tanssin saralla päässyt kokemaan, ja mulla on sentään vielä tuoreessa muistissa kolmen vuoden rankka tanssikoulurupeama Manchesterissa.

Joka aamu herätään seitsemän aikaan täällä hotellilla, pakataan kimpsut ja kampsut ja matkustetaan bussilla ja metrolla harjoitussalille isoon kuntosalikompleksiin. Tanssisalissa on aina aikas kylmä, eikä lattia ole joustava, ”sprung floor” siis puuttuu, ja tanssimatossakin on rakoja siellä täällä. Muuten ihan jees sali, lol! :D No juu, treenit alkavat puoli kymmeneltä; jokainen tanssija pitää vuorollaan puolen tunnin mittaisen lämmittelysession, ja sitten päästäänkin itse asiaan, eli koreografioiden opettelemiseen. Jazzia, balettia, showtanssia, valssia, ties mitä, kunnes kello lyö puoli kuusi ja me poloiset tanssijat koitetaan epätoivoisesti muistaa kaikki päivän aikana opitut askeleet ja kuviot, puhumattakaan edellisten päivien tansseista. Lihakset hädin tuskin jaksaa kannatella eteenpäin treenipäivän jälkeen, meillä ei nimittäin ole ollut yhtäkään vapaapäivää harjoitusten lomassa, jotta kroppa ehtisi vähän palautua kaikesta rasituksesta.

Vaan vielä ollaan elossa ja yhdessä tanssijoiden kanssa selvitään näistä rankimmista viikoista! Meidän cast on todella kansainvälinen (ja ihana!); kolme brittiä, kaksi espanjalaista, kaksi italialaista, minä finlandesa ja laivalla jo valmiina olevat ukrainalais-, venäläis- ja brittitanssijat. Me kahdeksikko tullaan toimeen keskenämme mielettömän hyvin, on jo nyt tosi hyvät fiilikset meidän ryhmästä ja tulevista kuukausista kruisailemassa.

Nyt on kyllä pakko mennä unten maille, huomenna opetellaan nimittäin upouusia koreografioita itse tanssikompanian pomon johdolla, jaiks! Niin, ja vietetään Charloten, yhden tanssijoista, synttäreitä, kivaa! :)

Au revoir ja hasta luego siis!

Muutoksia suunnitelmiin

No niin, lähdön hetki lähestyy! Viimeiset pari päivää ovat vierähtäneet hieman stressaantuneissa tunnelmissa, en nimittäin ollut saanut lentolippujani tulevaan harjoituskaupunkiini ennen tätä aamua! Alunperin tarkoituksena oli lentää jo tänään, mutta sopivien lentojen löytymisen venähtäessä lähtö siirtyi huomisaamuun.

Niiiin, ja harjoituskaupunkikin on ehtinyt muuttua: Napolin sijasta lennänkin nyt Ranskan Nizzaan! En valita sitten yhtään, ai että! :D Ranskan Riviera, täältä tullaan! Katsotaan paljonko  aikaa ehdin viettää kaupunkiin tutustuessa, suurin osa kahdesta ja puolesta harjoitusviikosta vierähtää tansseja opetellessa. Harjoitukset alkavat muuten huomenna jo, apuaaa... Jännittää!!

Lähdetään isän kanssa ajamaan kohti Helsinki-Vantaata noin kello kolmen aikaan yöllä, joten tästä yöstä taitaa tulla aika vähäuninen. Nyt fiilistelen vielä viimeisiä tavaroita pakkaillessa, hyvää musiikkia kuunnellessa ja ihania ihmisiä odotellessa; an evening of farewells and goodbyes is upon us, emosh times ahead...!

Seuraavan kerran kirjoittelen sitten Ranskan maaperältä, adieu siis vaan kaikille! :)

Tästä se lähtee!

Näin lähtee käyntiin pakkausurakka à la Elina: Kaikki mukaan otettavat tavarat ja vaatteet sängylle tai lähietäisyydelle siitä, sitten annetaan niiden lojua siinä tovi ja toivotaan, että ne maagisesti löytäisivät tiensä matkalaukkuihin. Sitä odotellessa...

Ylihuomenna koittaa siis lähtö Italiaan pizzan kotikaupunkiin Napoliin, jossa aloitan uuden työni MSC Cruises-laivayhtiön tanssijana! Oon sekä innoissani että jännittynyt, a start of something new definitely. Tammikuun alusta lähtien on ollut aikaa valmistautua lähtöön ja totutella ajatukseen kahdeksan kuukauden työnteosta Välimerellä, ja nyt vasta alan uskoa, että todellakin oon pian lähdössä... Tai oikeastaan uskon vasta, kun oon astunut lentokoneesta ulos sitten Italianmaalla!

Kirjoittelen tänne uudelle blogisivustolleni kuulumisiani niin usein kuin mahdollista, ja ylläolevasta linkistä voi toki käydä lukaisemassa vanhempia tekstejäni ajalta ennen cruisea, heh. Vaan nyt pitää mennä takaisin taikomaan noita vaatteita tuosta sängyltä pois!

Ciao bella! :D