 |
| The Paralympic Mascot in Covent Garden |
Tässäpä teksti parin viikon takaa:
Heräsin tänään -ihan ilman herätyskelloa, I might add- jo seitsemän aikaan täällä Lontoon kesäkämpässäni ihanaan auringonpaisteeseen. Nyt kun oon näin aikaisin liikkeellä, mulla on siis loistavasti aikaa kirjoittaa pienenpieni blogipäivitys. Mistä sitä aloittaisi...!
Viime teksin aikaan helmikuussa asuin vielä Manchesterissa ja opiskelin viimeistä kauttani Northern Ballet Schoolissa, vaan nyt olen valmis ammattitanssija ja koulunkäynti on tanssin saralla loppu. Surreal! Tässä on kohta pari kuukautta tullut sitä sulateltua: Ensimmäinen kerta sitten vuoden -97, kun en ole jonkin opinahjon kirjoilla. Ajatus on vielä outo, vähän pelottavakin... Oon niin tottunut minuuttiaikatauluun, hirmuisaan kiireeseen ja kouluympäristöön, että nyt onkin ollut totuttelemista tähän freelance-tanssijuuteen. Itse saan olla vastuussa päätöksistäni ja aikatauluistani, ja joka päivä on edessä monta valintaa tätä omaa tanssijan uraa rakentaessa. Jännittäviä aikoja eletään.
Onneksi oon saanut totutella uuteen "vapauteeni", heh, aikas mahtavassa ympäristössä, nimittäin heinäkuisen valmistumisen jälkeen koitti maisemanvaihto Manchesterista Lontooseen, Englannin tanssipiirien keskukseen ja yhteen ehdottomista lempikaupungeistani. Asun kaakkois-Lontoossa tamperelaisen kaverini (tanssija hänkin) kämpässä kolmen tanssinopiskelijan kanssa. He käyvät Millenium Performing Arts-koulua, ja onkin ollut kiinnostavaa vertailla meidän tanssikoulujen menoa ja meinkiä keskenään. He ovat tutustuttaneet mua Woolwichin ja Greenwichin huudeihin, opastaneet joukkoliikenteen käytössä (pitkät välimatkat ja ainainen tuubissa matkaaminen ottaa kyllä välillä aivoon) ja ollaan käyty pariin otteeseen myös hyviksi havaituissa Lontoon klubeissa tuulettumassa, dancing the night away. Oon myös käynyt läpi äidiltä valmistumislahjakseni saatua "100 Parasta-Lontoo"-kirjaa, jonka avulla oon löytänyt täältä aivan mahtavia paikkoja: Soho's Secret Tea Room, Westfield Shopping Centre, Nordic Bakery, London Cocktail Club ja ah-ne-niin-ihanat ravintolat... Tekeminen ja näkeminen ei ikinä lopu kesken, se on taattua.
Mun Lontoo-kesään on kuulunut itse kaupunkiin tutustumisen lisäksi koetansseissa ahkerasti käymistä ja inspiroivilla tanssitunneilla treenamista. Nykytanssia, lyyristä hiphoppia, jazzia, balettia... Tunteja löytyy joka lähtöön ja opettajia ympäri maailmaa. Täällä on ollut kova koetanssibuumi viime viikkoina, joten mahdollisimman monessa paikassa on tullut näyttäydyttyä sekä hyvällä että vähemmän-hyvällä menestyksellä. Nyt onkin vaan edessä odottelua. Onnistuneiden auditioneiden jälkeen voi nimittäin kestää hyvä tovi ennen kuin työsopimuksen saa, varsinkin cruise line-bisneksessä. Olen niinsanotusti "on the books" kolmelle eri työnantajalle, jotka tekevät hienoja tanssinäytöksiä näille risteilijöille, ja toivoisinkin kovasti, että ovet avautuisivat pian jollekin näistä yhtiöistä. Monta mailia on vaihdettu ja puhelinsoittojakin olen saanut Floridasta asti, mutta vielä ei ihan työsopparia ole kourassa... Vaan yritys on kova, ahkeruus toivottavasti palkitaan, kärsivällisyys maan perii, luovuta en ma, ja eteenpäin käy tieni mun näin runollisesti!
Ilman perheen ja ystävien korvaamatonta tukiverkkoa ei tästä koetanssiruljanssista kyllä selviäisi. Kaiken torjunnan ja hylkäävien päätösten lomassa on helppo vaipua hetkittäiseen epätoivoon ja antaa itseluottamuksen horjua, mutta pitkä Skype-keskustelu äidin, siskon tai isän kanssa kohentaa aina mielialaa ja saa näkemään asiat uudessa valossa. Love you!
Ensi viikolla koittavat kesän viimeiset koetanssit, sitten vielä viikko täällä Woolwichin kämpässä. Pitäkäähän peukkuja!
Bis bald, I'll keep you posted. Seriously.
xxx Elina
