Waiting Games

The Paralympic Mascot in Covent Garden

Tässäpä teksti parin viikon takaa:

Heräsin tänään -ihan ilman herätyskelloa, I might add- jo seitsemän aikaan täällä Lontoon kesäkämpässäni ihanaan auringonpaisteeseen. Nyt kun oon näin aikaisin liikkeellä, mulla on siis loistavasti aikaa kirjoittaa pienenpieni blogipäivitys. Mistä sitä aloittaisi...!

Viime teksin aikaan helmikuussa asuin vielä Manchesterissa ja opiskelin viimeistä kauttani Northern Ballet Schoolissa, vaan nyt olen valmis ammattitanssija ja koulunkäynti on tanssin saralla loppu. Surreal! Tässä on kohta pari kuukautta tullut sitä sulateltua: Ensimmäinen kerta sitten vuoden -97, kun en ole jonkin opinahjon kirjoilla. Ajatus on vielä outo, vähän pelottavakin... Oon niin tottunut minuuttiaikatauluun, hirmuisaan kiireeseen ja kouluympäristöön, että nyt onkin ollut totuttelemista tähän freelance-tanssijuuteen. Itse saan olla vastuussa päätöksistäni ja aikatauluistani, ja joka päivä on edessä monta valintaa tätä omaa tanssijan uraa rakentaessa. Jännittäviä aikoja eletään.

Onneksi oon saanut totutella uuteen "vapauteeni", heh, aikas mahtavassa ympäristössä, nimittäin heinäkuisen valmistumisen jälkeen koitti maisemanvaihto Manchesterista Lontooseen, Englannin tanssipiirien keskukseen ja yhteen ehdottomista lempikaupungeistani. Asun kaakkois-Lontoossa tamperelaisen kaverini (tanssija hänkin) kämpässä kolmen tanssinopiskelijan kanssa. He käyvät Millenium Performing Arts-koulua, ja onkin ollut kiinnostavaa vertailla meidän tanssikoulujen menoa ja meinkiä keskenään. He ovat tutustuttaneet mua Woolwichin ja Greenwichin huudeihin, opastaneet joukkoliikenteen käytössä (pitkät välimatkat ja ainainen tuubissa matkaaminen ottaa kyllä välillä aivoon) ja ollaan käyty pariin otteeseen myös hyviksi havaituissa Lontoon klubeissa tuulettumassa, dancing the night away. Oon myös käynyt läpi äidiltä valmistumislahjakseni saatua "100 Parasta-Lontoo"-kirjaa, jonka avulla oon löytänyt täältä aivan mahtavia paikkoja: Soho's Secret Tea Room, Westfield Shopping Centre, Nordic Bakery, London Cocktail Club ja ah-ne-niin-ihanat ravintolat... Tekeminen ja näkeminen ei ikinä lopu kesken, se on taattua.

Mun Lontoo-kesään on kuulunut itse kaupunkiin tutustumisen lisäksi koetansseissa ahkerasti käymistä ja inspiroivilla tanssitunneilla treenamista. Nykytanssia, lyyristä hiphoppia, jazzia, balettia... Tunteja löytyy joka lähtöön ja opettajia ympäri maailmaa. Täällä on ollut kova koetanssibuumi viime viikkoina, joten mahdollisimman monessa paikassa on tullut näyttäydyttyä sekä hyvällä että vähemmän-hyvällä menestyksellä. Nyt onkin vaan edessä odottelua. Onnistuneiden auditioneiden jälkeen voi nimittäin kestää hyvä tovi ennen kuin työsopimuksen saa, varsinkin cruise line-bisneksessä. Olen niinsanotusti "on the books" kolmelle eri työnantajalle, jotka tekevät hienoja tanssinäytöksiä näille risteilijöille, ja toivoisinkin kovasti, että ovet avautuisivat pian jollekin näistä yhtiöistä. Monta mailia on vaihdettu ja puhelinsoittojakin olen saanut Floridasta asti, mutta vielä ei ihan työsopparia ole kourassa... Vaan yritys on kova, ahkeruus toivottavasti palkitaan, kärsivällisyys maan perii, luovuta en ma, ja eteenpäin käy tieni mun näin runollisesti!

Ilman perheen ja ystävien korvaamatonta tukiverkkoa ei tästä koetanssiruljanssista kyllä selviäisi. Kaiken torjunnan ja hylkäävien päätösten lomassa on helppo vaipua hetkittäiseen epätoivoon ja antaa itseluottamuksen horjua, mutta pitkä Skype-keskustelu äidin, siskon tai isän kanssa kohentaa aina mielialaa ja saa näkemään asiat uudessa valossa. Love you!

Ensi viikolla koittavat kesän viimeiset koetanssit, sitten vielä viikko täällä Woolwichin kämpässä. Pitäkäähän peukkuja!

Bis bald, I'll keep you posted. Seriously.

xxx Elina

Time Warps

Kuva Roosa Tikkanen

Gisellen haudalla

Courlandin hovia backstagella

No nyt ryhdistäydyn ja kerron taas hieman kuulumisiani täällä, kauheeta kun oon ollut saamaton bloggaaja nyt muutaman kuukauden ajan, my deepest apologies, dear friends. Puolustaudun vedoten hirmuisaan kiireeseen ja paikasta toiseen matkustamiseen, ei ole kunnolla tullut pysähdyttyä nyt vähään aikaan, tanssittua sitäkin enemmän...! Vaan ensi viikko on koulusta vapaata, pieni hengähdyshetki nyt jännittävän kevätkauden alussa. Paljon aikaa katsella Vampyyripäiväkirjoja, mmm... Okei.

Giselle-baletti tosiaan oli ja meni syyskauden puolella, sain ilokseni tanssia sekä baletin ensimmäisellä että toisella "puoliajalla"; ensimmäisessä näytöksessä hienoissa aatelisnaisen hepenissä ja toisessa näytöksessä osana balettikuoroa henkiolentona. Baletin kokoon kyhääminen vaati huimasti ekstraharjoituksia, ja tuntuikin että olisin suosiolla voinut vaihtaa osoitetietojani ja muuttaa Dancehouselle, sen verran monta tuntia vuorokaudessa tuli vietettyä teatterin pimeydessä (ja kylmyydessä, oikeesti nää britit ei tunne sanaa lämmitys)! Lopputulos oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen, kaikki neljä esitystä menivät huippuhyvin ja saivat myös mainiot arvostelut Dance Europe- ja Dancing Times-lehdissä. Ihaninta oli kuitenkin, että oma isä koto-Suomesta pääsi ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen katsomaan tanssiani! Tämä oli ensimmäinen Manchesterin visiitti hänelle, ja asiaankuuluvasti tanssiesitysten päätyttyä vietimme päivän -missäs muualla- kuin Old Traffordilla Manchester Unitedin kotikenttään tutustuen. Oonpas ollutkin samassa huoneessa, jossa Posh ja Becks aikanaan tapasivat ensimmäisen kerran, tää oli yksi päivän kohokohdista! Aivan mahtava isä-tyttö (plus Katri!)- viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Time warp: Joulukuun vietin perinteisesti Tampereella kotona, tänä vuonna fiilikset oli kuitenkin aika jännittyneet ja katse oli jo tässä tulevassa kaudessa työnhakuineen ja loppuarviointeineen... Läppärin äärellä tuli vietettyä jos jokunen tovi tutkien eri tanssikompanioiden, tanssiagenttejen ja cruise linereiden sivuja, lähetellen tiedusteluja työnantajille, viimeistellessä ansioluetteloani ja valitessa parhaita portfoliokuvia ihanan Roosan napsimista tanssikuvista. Onneksi perheen, ystävien ja joulun taian -hih- avustuksella sain myös mielenrauhaa ja itseluottamusta kaiken tulevaisuus-panikointini keskellä.

Let's do the time warp again ja saapukaamme tähän päivään. Nyt on kolme auditionia, koetanssia, jo takanapäin, maaliskuisen musikaalin harjoitukset hyvällä mallilla, kirjalliset työt -krhm- jonkinlaisella mallilla, koreografiaprojekti käynnissä ja videotyöhakemuksen tekeminen seuraavana agendalla (Skotlannin vahvistus Maija Koukkari saapuu keskiviikkona tänne kuvailemaan, jee!). Nyt helmikuussa on tiedossa ainakin kaksi Lontoon audition-reissua, toinen Cats-musikaalin Saksan kiertueelle -iik!- ja toinen Norwegian Cruise Linelle, jospa jompikumpi näistä nappaisi. Aiemmissa koetansseissa oon päässyt viimeisimmille kierroksille asti, mutta vielä ei ole työsopimuksia irronnut. Luottavaisin mielin eteenpäin!

I'll keep you posted, nyt nukkumaan (lue: tunniksi Facebookkiin)!

xxx Elina