...and the living is easy... Ainakin melkein. Täällä Manchesterissa kun en ole paljoakaan ehtinyt Britannian kyseenalaisesta kesästä nauttia, päivät on nimittäin kuluneet tuttuun tapaan varpaita ojennellessa ja erinäisiä raajoja revitellessä tanssistudioilla. Northernin kevätkausi tosiaan päättyi vauhdikkaasti musikaaliesitysten merkeissä viimeisimmän blogipäivitykseni aikoihin, ja siitä lähtien oonkin onnistuneesti ollut kirjoittamatta tänne, sorry about that...
Kiirettä on pitänyt, puolustaudun sillä. Kesäkausi alkoi normaalilla treenillä toukokuun alussa, päiviä tosin pidensi kolmosvuotisten koreografioiden harjoittelu. Mä ja muutama muu kakkosvuotinen päästiin toteuttamaan valmistuvien opiskelijoiden omia tanssiluomuksia elävän musiikin tahtiin; Royal Northern College of Musicin oppilaat vastasivat säestyksestä ja sävellyksistä. Oli ihana tanssia pitkästä aikaa livemusiikkiin muuallakin kuin balettitunnilla (meidän ikioma pianistimme Simon on vaan yksinkertaisesti maailman paras balettituntien säestäjä... Beatlesia ja John Williamsia ja ties mitä ihanaa musiikkia joka balsatunnilla, love it)! Anyhow, koreografiaprojekti ehti tuskin loppua, kun olikin jo vuotuisten baletti- ja jazzarviointien aika. Sen jälkeen taasen alkoivat harjoitukset vuoden päätösshowta varten... Ja sokerina pohjalla sain viime viikolla vihdoinkin suoritettua pelätyn R.A.D. (Royal Academy of Dance, ihanan kuninkaallista kaikki täällä) advanced 1-tason balettikokeen. Huh hah hei! Meillä on myös kavereiden kanssa työn alla omia tanssiprojekteja, joista kertoilen lisää myöhemmin, jännää jännää... Tanssista ei siis ole ollut puutetta, and I wouldn’t have it any other way!
Lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa, pitää jatkaa Sinkkuelämän katselemista. :D
Kuulumisiin!
Elina
