Chaos and creation

Elina Haikka, Third-Year Jazz Student

All the Single Ladies!

Aikamoisella hulinalla aloitin kolmannen -ja viimeisen- opiskeluvuoteni täällä Manchesterin maineikkaassa Northern Ballet Schoolissa. Saavuin Manuun ensinnäkin viikkoa ennen normaalia kouluvuoden aloituspäivää, sillä neljää meistä jazzoppilaista oli pyydetty harjoittelemaan joulun Giselle-balettia "etukäteen" itse balettipuolen oppilaiden kanssa. Tuo baletti esitetään tosiaan vasta marraskuun lopussa, mutta rakas tanssimestarimme Mr Needham halusi ottaa varaslähdön kakkosnäytöksen opetteluun. Nyt onkin sitten vaikeuksia saada kyseisen baletin sulosäveliä mielestä pois, tänäänkin normaalin koulupäivän päätti kolmen tunnin harjoitussessio... Pari viime lauantaitakin on vierähtänyt ykkösnäytöstä opetellessa; näillä näkymin saan esittää aika ison "näyttelyroolin" baletissa, jee! Baletin lopullinen roolitus selviää kuitenkin vasta piakkoin, rehtorimme tykkää pitää meidät tanssijaparat jännityksessä, not cool.

No, balettihässäkän lisäksi hukkasin pankkikorttini heti tänne Manchesteriin saavuttuani, ja siitäkös vasta riemu ratkesi. Pari viikkoa elin sitten ihanien ystävieni lainarahoilla (thank you Liam, Mathilde and Suvi, you saved me!), juttelin mukavia sekä suomalaisille että englantilaisille pankkitädeille ja järjestin tapaamisen Manchesterin Suomen konsulin kanssa, jolle upouusi pankkikorttini sitten viimein lähetettiin. Vahingosta viisastuneena voin sanoa, että pitäkäähän huoli korteistanne ja rahoistanne matkustaessanne... Helpottaa elämää kummasti! Vaan ei tää vielä tähän lopu. Juuri kun olin saanut pankkikorttiasiat taas mallilleen, päätin fiksuna tyttönä tulehduttaa pikkuvarpaani. Siis pikkuvarpaani, hyvä minä! Keräilen kummallisia tanssivammoja, you name it, I've got it. Kävin sitten lääkärillä, joka määräsi tulehduksen hoitoon antibioottikuurin -edellinen antibioottikuuri poskiontelontulehdukseen olikin juuri sopivasti loppunut, heh. Varvas ehti näyttää jos jonkinmoiselta koko viime viikon; omistan nyt järkyttävän varvasvalokuvakokoelman, joka kyllä vie ruokahalun nälkäisimmältäkin, nam. Mutta onneksi tuo pikku mokkula alkaa taas näyttää varpaalta, ja pystyin tänään pitämään balettitossujakin jalassa ilman ongelmia (viime viikolla treenasin minkä pystyin paljain jaloin ja varvas steriilissä paketissa). Mitä tästä opimme: Pitäkää huolta jalkahygieniastanne... 

Muuten kaikki menee varsin mainiosti täällä, kaikenlaista pientä kivaa on ehtinyt tapahtua kovin lyhyessä ajassa. Pääsin muunmuassa poseeraamaan The Sunday Times-sanomalehden aukeamalle muutaman muun NBS-ihmisen kanssa, oltiin nimittäin osa joka kuukausi ilmestyvää "Real Britannia"-juttua, jossa esitellään eri brittiläisiä instituutioita ja niiden ihmisiä. Jännää! Maailmanmatkaajaystäväni Suvi ehti myös käväistä mun luona vierailulla syyskuun puolella. Oltiin pienissä häissä ja reggaerekassa ja poikakin ehti saunoa ja sitä rataa if you get my drift, aivan mahtava viikonloppu! Perinteisiä NBS-bileitäkin on luonnollisesti ehditty järjestää jo miljoona kappaletta, päällimmäisenä mielessä parin viikon takainen fancy costume party: oltiin Beyoncén taustatanssijoita Lucyn ja Mathilden kanssa, afrotastic! Niin, ja Downton Abbey-TV-sarjaa oon katsonut orjallisesti, ai että mitä pukudraamaa...

Että tällaista nyt tähän hätään. Huomenna taas tanssitaan aamusta iltaan, aika kuluu siivillä! Carpe diem!

xxx Elina

Summertime...

...and the living is easy... Ainakin melkein. Täällä Manchesterissa kun en ole paljoakaan ehtinyt Britannian kyseenalaisesta kesästä nauttia, päivät on nimittäin kuluneet tuttuun tapaan varpaita ojennellessa ja erinäisiä raajoja revitellessä tanssistudioilla. Northernin kevätkausi tosiaan päättyi vauhdikkaasti musikaaliesitysten merkeissä viimeisimmän blogipäivitykseni aikoihin, ja siitä lähtien oonkin onnistuneesti ollut kirjoittamatta tänne, sorry about that...

Kiirettä on pitänyt, puolustaudun sillä. Kesäkausi alkoi normaalilla treenillä toukokuun alussa, päiviä tosin pidensi kolmosvuotisten koreografioiden harjoittelu. Mä ja muutama muu kakkosvuotinen päästiin toteuttamaan valmistuvien opiskelijoiden omia tanssiluomuksia elävän musiikin tahtiin; Royal Northern College of Musicin oppilaat vastasivat säestyksestä ja sävellyksistä. Oli ihana tanssia pitkästä aikaa livemusiikkiin muuallakin kuin balettitunnilla (meidän ikioma pianistimme Simon on vaan yksinkertaisesti maailman paras balettituntien säestäjä... Beatlesia ja John Williamsia ja ties mitä ihanaa musiikkia joka balsatunnilla, love it)! Anyhow, koreografiaprojekti ehti tuskin loppua, kun olikin jo vuotuisten baletti- ja jazzarviointien aika. Sen jälkeen taasen alkoivat harjoitukset vuoden päätösshowta varten... Ja sokerina pohjalla sain viime viikolla vihdoinkin suoritettua pelätyn R.A.D. (Royal Academy of Dance, ihanan kuninkaallista kaikki täällä) advanced 1-tason balettikokeen. Huh hah hei! Meillä on myös kavereiden kanssa työn alla omia tanssiprojekteja, joista kertoilen lisää myöhemmin, jännää jännää... Tanssista ei siis ole ollut puutetta, and I wouldn’t have it any other way!

Lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa, pitää jatkaa Sinkkuelämän katselemista. :D

Kuulumisiin!
Elina

Welcome to the dark side

Tanssijuus ei ole helppoa, ei. Taas viime viikolla fysiikan lait ilmoittivat olemassaolostaan, ja sain muistutuksen oman kehoni äärirajoista. Toisin sanoen, leuka auki maanantain jazzissa, kehräsluu mustelmille tiistain steppitunnilla ja rintalihas kramppiin torstain musikaalitreeneissä. Urheilijahan ei tervettä päivää näe, mutta mua alkoi ton torstain kohdalla jo naurattaa näiden vammojen kasautuminen... Mun on siis parina viime päivänä pitänyt tyytyä siihen vaikeimpaan ja turhauttavimpaan parannuskeinoon, lepoon. Ajoitus on vaan aika kriittinen tällä hetkellä, edessä on nimittäin kevätkauden kaksi viimeistä viikkoa, a.k.a. musikaalin puku-, valaistus- ja kenraaliharjoituksia päivät pitkät unohtamatta viimeisen viikon neljää näytöstä. Nytpä siis olen hampaita kiristellen lepuuttanut pectoralis minor-lihastani ja tehnyt ahkerasti fysioterapeutin määräämiä venytyksiä lihaksen rentouttamiseksi. Tänä aamulla lihas tuntui onneksi jo paljon paremmalta kuin kuluneella viikolla, teki mieli laulaa hoosiannaa tai jotain vastaavaa. But don’t run before you can walk as they say in here, älkäämme nuolaisko ennen kuin tipahtaa, hiljaa hyvä tulee ja sitä rataa, kylläpäs näitä kuluneita sanontoja nyt löytyy, gsus...

Rintalihaskrampin ansiosta olen kyllä pystynyt suorittamaan mulle osoitetun tanssikapteenin vastuutehtäviä varsin hyvin. Yksi jazzopettajistamme lähti nimittäin ohjaamaan tanssishowta Barbadoksen tienoilla seilaavalle huippuristeilijälle pariksi viikoksi, joten hän nimitti tälle ajalle kaksi tanssikapteenia joka vuosiluokkaa kohden. Tehtäviini on nyt siis kuulunut meidän kakkosvuotisten musikaalinumeroiden itsenäisten harjoitusten vahtiminen, korjausten tekeminen ja tanssien riittävä ”ylläpito” varsinaisten harjoitusten ulkopuolella. Itse rehtorimme Mrs McDonald ja musikaalin ohjaaja Mr Needham ovat kyllä ansiokkaasti harjoittaneet kaikkia mahdollisia tansseja parin viime viikon aikana, ja voi sitä huutoa... ”Kamala tilankäyttö, väärä ajoitus, hirveät linjaukset, ei tunnetta mukana, ei dynamiikkaa...” Ohjaajien korjauksia pitää noudattaa heti, sillä jos tekee saman virheen kaksi kertaa, ei hyvä heru. Ollaan saatu kuulla monta kertaa, kuinka ”ammattilaismaailmassa ei tällaista suvaittaisi, I’M SICK OF THIS! Olisitte saaneet jo potkut tässä vaiheessa... ” Kritiikkiä ja korjauksia satelee joka päivä, ne on vain pitänyt oppia ottamaan vastaan mukisematta, vaikka ohjaajat eivät usein ole kovin helläsanaisia meille tanssioppilaille. Turhautumisen kyyneleet on siis ollut parasta vain niellä ja vuodattaa sitten illalla puhelimen välityksellä ymmärtäväiselle äidille tai siskolle. Love you guys!

Vaan kyllä sitä valoa alkaa jo näkyä tunnelin päässä! Lihaskramppi alkaa jo hellittää, Manchester on ihanan kevätsään vallassa (aurinko, mitä kummaa!), elämäni ensimmäinen steppikoe meni hyvin, ensi viikolla juhlistetaan porukalla Mathilden ja Paolan synttäreitä, viimeisimmät harjoitukset vaihtuvat pian esityksiin ja sitten pääsenkin taas hengähtämään hetkeksi Suomenmaalle, spring break wohoo!

Kohta siis nähdään!

Elina

Dancing with Astaire

Kevään half term-lomaviikon eka päivä on lähtenyt liikkeelle mukavasti kuntosalilla hikoillessa ja Paolan tekemää moussakaa lounaaksi syödessä, nam! Tosiaan meidän NBS-tanssijoiden "hiihtolomaviikko" on parhaillaan käynnissä, ja opiskelija-asuntolat on sen seurauksena väliaikaisesti tyhjillään uupuneista/hyperaktiivisista tanssahtelijoista. Me merten takaa tulleet opiskelijat ollaan siis otettu tila haltuun ja nautitaan normaalielämästä nämä muutamat päivät.

"Dances of the Silver Screen"-musikaalikollaasin harjoitukset ovat edenneet mallikkaasti ja vauhdikkaasti, lähes kaikki tanssinumerot on nyt koreografioiden puolesta sisäistetty. Tän viikon jälkeen homman nimi onkin sitten tanssien "putsaaminen", hienosäätöä hienosäätöä. Kauden pari ensimmäistä viikkoa meni aika jännissä tunnelmissa, kun koreografit vasta päättivät, ketkä tanssijoista tekevät mitkäkin roolit ja kuka tanssii missäkin kohtaa lavaa. Kilpailu on kovaa, kaikille ei nimittäin valitettavasti riitä tilaa kirkkaimmassa valokeilassa. Itse olen todella tyytyväinen ansaitsemiini rooleihin, oon saanut mahdollisuuden tanssia monessa tanssissa ja vieläpä hyvillä paikoilla. Nyt vaan pitää antaa kaikkensa, treenata kovasti ja tanssia täysillä. Kyllä onnistuu!

Pitkien tanssipäivien jälkeen ja viikonloppuisin oon palautellut kroppaa ja mieltä elokuvien parissa (mm. King’s Speech, Black Swan ja Never Let Me Go on nyt nähty, mahtavia leffoja kaikki), ja oon tätä nykyä myös ihan innoissani ruoanlaitosta! Oon onnistunut valmistaan kaikenlaisia terveellisiä ja maukkaita ruokia aina miilunpolttajan spagetista (thanks Katri!) lihapulla-punajuurikeittoon, just to name a few... And I’ve lived to tell the tale, how amazing is that! En taida vielä olla ihan Gordon Ramsay/Jamie Oliver-tasolla, mutta kyllä tää tästä, kokkauspisteitä ropisee kuin Simssissä konsanaan... Hei pitäisköhän taas loman kunniaks heittää oma elämä kankkulan kaivoon ja vetää pienet The Sims 3-maratonit... Sangen houkutteleva idea.

Tänä keväänä on tiedossa paljon ihania kulttuurielämyksiä alkaen huomisesta Lifehousen keikasta, Mathilden kanssa mennään fiilistelemään, kivaa! Maaliskuussa vuorossa on Alvin Ailey 2-tanssikomppanian esitys suoraan New Yorkista, maailmanluokan jazz-/nykytanssia tiedossa siis. Kesäkuun puolella taas häämöttää tuo kenties kaikista odotetuin tapahtuma, Glee Live Concert Lontoossa, oh yeah...!

Terkkuja kaikille Suomessa –älkää paleltuko- ja maailmalla! Don’t worry, be happy, enjoy life!

Heippahei,
Elina

A Day In The Life

Heräsin onnellisesti siinä puoli viiden aikaan ensimmäisen kerran tänään, liekö vielä sisäinen kello Suomen ajassa tai sitten vaan jännitti niin paljon ensimmäinen joulun jälkeinen NBS-päivä... Onneksi sain vielä nukuttua pari tuntia ennen kuin kännykkä herätti tutulla rimputuksella perinteiseen 07:20-kellonaikaan. Another day dancing away, tätä oli jo odotettu!

Lusikoin siis aamupuuron poskeen, tarkistin vielä eilen pakkaamani treenikassin sisällön, laittauduin ensimmäisen tanssitunnin -nykytanssin- vetimiin ja voilá, olin valmiina lähtöön rakkaiden kämppisteni kanssa. Koulumatkammehan on huikeat kaksi minuuttia kävellen, thank goodness.

Northern Ballet Schoolilla kiipesin tuttuun tapaan portaat kolmanteen kerrokseen studio ykköseen, jossa kakkos- ja kolmosvuotisilla on joka-aamuinen lämmittelysessio kello 09:10. Saavuin studioon kuitenkin jo hyvissä ajoin herättelemään kroppaani ja vaihtamaan kuulumisia muiden tanssioppilaiden kanssa. Ensimmäisen lomanjälkeisen päivän aamu on aina autuaan kivuton, mutta ai että sitä huomisen aamun tuskaa... Northernin warm-up koostuu ensin sykettä nostattavista ja kropan liikeratoja avaavista liikkeistä, kuten äks-hypyistä, hölkkäämisestä ja hieman tanssillisimmistakin liikkeistä. Sen jälkeen vuorossa on nopea venyttely, jota seuraa pieni lihaskunto-osio: Vatsalihasliikkeitä, punnerruksia ja vaihdellen käsilihasliikkeitä tai muita hien pintaan nostavia muuveja. Sitten vielä loppuspagaatit, ja mars ensimmäiselle varsinaiselle oppitunnille!

Mr Suarezin maanantain nykytanssitunnit pidetään koulumme teatterin näyttämöllä, missä on aivan mahtavaa reenata, saa nimittäin aina kuvitella itsellensä huimasti aplodeeraavan yleisön, heh. Tällä lukukaudella keskitymme nykärissä Horton-tekniikkaan, syksyn teemana kun oli Cunningham-tekniikka. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että huomenna mun kylki- ja selkälihakset huutavat halleluujaa, niin paljon sivutaivutuksia sisältyy Horton-tekniikan perusteisiin.

Nykäritunnin jälkeen meillä oli vartti aikaa valmistautua Mr Bradfordin laulutunnille. Söin siis nopeasti banaanin, jotta body palautuisi hyvin ekasta tanssitunnista, ja tallustin muiden Year Two Jazz Focus-tyttöjen kanssa toisen kerroksen musiikkiluokkaan (tanssistudio sekin). Laulutunnin aluksi Mr Bradford sai vastata meidän uteluihin kevään musikaalista, ja me alettiinkin jo harjoitella kahta musikaalissa laulettavaa laulua, molemmat vanhoista Fred Astaire-leffoista, ihanaa Hollywood-glamouria! Saatiin myös tietää, että noiden klassikkobiisien lisäksi me saadaan luultavasti laulaa Mamma Mia-biisejä jonkinlaisen kollaasin muodossa, jee! Laulutunnin jälkeen oli mun vuoro jäädä vartin yksityislaulutunnille, harjoittelin "What I Did For Love"- ja "Good Morning Baltimore"-biisejä, kivaa kivaa.

Ruokatunnin jälkeen päivä jatkui Mr C:n jazztunnilla, huh hah hei kun tuli taas koettua pieni paluu arkeen-hetki! Tunti alkoi body conditioning-osuudella, eli vatsalihasta vatsalihaksen perään ja the plank ja ties mitä muuta lihaskuntoilua, sitten siirryttiin hyvin nopean tanssirutiinin harjoittelemiseen ja esittämiseen. Oli ihanaa, pääsi taas kunnon tanssimisen makuun!

Päivän viimeinen tunti oli Mr Grayn balettitunti. What more can I say, äärimmäisen rankkaa treeniä! Tällä kertaa Mr Gray oli kyllä yllättävän armelias, ei teettänyt meillä niin paljon pohjelihaksentapposarjoja kuin yleensä ja jätti myös isot hypyt vähän vähemmälle. Ensi viikolla sitten... Balettitunnin jälkeen useat meistä jäi vielä harjoittelemaan koululle huomisen Luigi-jazzsarjoja, opettajamme Mr Needham kun pitää jazzguru Luigia suunnilleen pyhimyksen asemassa. Ei parane siis tehdä virheitä!

Ja nyt, vietettyäni koululla noin yhdeksän tanssintäyteistä tuntia, istun väsyneenä mutta onnellisena laptoppini ääressä ja skypetän Annin kanssa (haha Anni, there you have it). Tunnin päästä katson Gleen kakkoskauden avausjakson (again :D) kämppisten kanssa ja sitten koittaakin jo sleepy time.

Tällainen päivä tänään, onnea sinulle joka jaksoit lukea koko selostuksen, hih hih!

Ystävänne,
Elina Hoo