... that there'd be a world without injuries. Vaan ei ole, ja siksipä oon nyt joutunu lepuuttaan venähtänyttä polvea viikon verran. Onneks oon päässy kouluun osallistuun normaalisti laulu- ja dramatunneille sekä tanssitunneille katselevana oppilaana (oon tehny jotain kakstoista molemminpuolista aanelosta muistiinpanoja kaikista baletti, jazz- ja nykärikorjauksista), ei oo tää aika siis hukkaan mennyt. Tietty olo on tosi turhautunut, mutta pakko vaan kestää. Urheilija ei tervettä päivää nää. Niin, yksi toinen tanssikaveri venäytti nilkkansa maanantaina, toinen venäytti polvensa tiistaina, ja sitten on kaikki aiemmin vammautuneet... En oo siis ainoa istuva oppilas.
Koulussa on kyllä ollut aivan uskomattoman hauskaa nyt half termin jälkeisellä viikolla, jos ei tanssimattomuutta oteta huomioon. Opettajat vaatii meiltä paljon, ja me kovasti koitetaan kehittyä esiintyjinä ja tanssijoina. Tänään jazzin tilalla Mr. Suarez piti streetdance-tunnin, joka näytti aivan pirun hauskalta! Hytkyin siinä sitten peballani tehden kaikki käsiliikkeet, tanssin iloa heh. Ahhhh, ihmiset, älkää pitäkö mitään itsestäänselvyytenä, nauttikaa kaikista elämän iloista ja olkaa varovaisia kroppienne kanssa, tanssikaa, tanssikaa kun voitte! Oi, sit tän päivän draamatunti oli aivan huippu, meillä ykkösryhmäläisillä on nyt jouluun asti draamatunnit poikien ryhmän kanssa, joten näytelmien luvusta ja improvisaatiosta saa nyt enemmän irti kuin viime lukukaudenpuolikkaalla JA tunnit on kaks kertaa hauskempia. Tehtiin tänään impronäytelmiä ryhmissä, kaikki teki basically komediapätkiä, ai että me naurettiin... Ne näytelmät piti tehdä tiettyjen esineiden ympärille, esimerkiksi leivänpaahtimen, radion, soppkauhan jne... Meidän ryhmä kehitteli muunmuassa "vauvat leikkimässä Harry Potteria" ja "kämppikset, sähkökatkos, kylpyamme" klassikot. Well fun! :)
Tässä on kyllä ehtiny tapahtua ties mitä... Kirjoitin tossa pari viikkoa sitten kyllä hyvin masentuneen "Olen kipeä on tylsää tahtoo tanssia"-tekstin, mutta päätin kuitenkin olla julkaisematta sitä because of the gloominess... Eli pikaupdate tässä: Olin kipeä, menin kouluun jazz assessmenttiin, paranin sen jälkeen, syysloma alkoi, mentiin Alton Towers-huvipuistoon, kaaduin zombien jahdatessa minua (don't ask), venäytin polveni, Katri tuli Manchesteriin, shopattiin, polvi ei tykänny, kävin lääkärissä, katsottiin Katrin kanssa loppuaika Skinssiä ja Officea JA KATRI NYT ON IKÄVÄ, tuu tänne katsotaan niitä lisää, käytiin juhlimassa (varovaisesti), katsottiin lisää Skinsiä ja Officea ja itkettiin Les Miserables-DVD:tä katsoessa, Katri lähti, koulu alkoi, en voi vielä tanssia, ihana nähdä kaikkia tanssikavereita kuitenkin, saatiin tänään jazz assessmentit takaisin ja sain ryhmän parhaan tuloksen as far as I'm conserned JEE, se vähän piristi ja antoi toivoa tulevasta, ja nyt istun jääpussi polvella ja kirjoitan tätä systeemiä niska limassa. Huh! :D Tiivistetty versio.
Kohta käyn varmaan hakemassa kamalan sotkuisesta yhteiskeittiöstä jotain iltapalaa, laitan One EskimO:n levyn soimaan (ihana!!) ja makaan lattialla hetken kiristellen polvilihaksiani (se ei satu, vahvistaa vaan jebajee) ja venyttäen selkää. Huomenna on perjantai ja käyn koulun jälkeen ostamassa liput JAMIE CULLUMIN tulevalle keikalle täällä Manussa!!!!!!!! In your face! :) Elämän pieniä iloja.
See ya later, darlings! *Jordanin Brüno-aksentilla lausuttuna... It gets me every time! *
xx Elaina
