Elina (temporarily) in Tampere

Year One Group One plus the boys

Funny way of tying your pointe shoes

A huge, glowing Santa at the Christmas Market

Joululoma alkoi hieman yli viikko sitten ja olen saanut nauttia siitä rakkaassa koto-Suomessa! To all my English speaking friends: FINLAND!!! I'm enjoying my holidays here very much, earning money at McDonald's, training at my old dance school, meeting up with all my friends and of course spending time with my family... The time is flying by as usual!

Ensimmäinen lukukausi Northern Ballet Schoolissa päättyi näyttävästi toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoiden esittämään Coppelia-balettiin, jota olimme tietysti kaikkien ykkösvuotisten kanssa katsomassa. Baletti oli aivan uskomattoman hyvä! Koulumme balettituotannosta vastaava David Needham oli tehnyt aivan valtavan upeaa työtä organisoidessaan koko baletin, koreografioiden opettamisesta staging-juttuihin asti... Ja kaikki tanssijat! Oli ihanaa nähdä tuttuja kasvoja koulun käytäviltä ja tanssitunneilta säteilemässä lavalla. NBS:ssa painotetaan kyllä esiintymistaitoa ja teknistä taituruutta juuri oikeassa suhteessa, jos niin edes voi sanoa. Coppeliasta nimittäin näki, että koulumme oppilaat ovat vahvoja näissä molemmissa. Voisin jatkaa baletin arvostelemista vaikka kuinka pitkään, mutta käyn tässä välissä syömässä ruokaa, heh... Ja nyt tulin takaisin. Coppelia siis inspiroi mua kyllä erittäin paljon, into päästä lavalle taas esiintymään kasvoi entisestään.

Vaan sitten koitti joululoma ja lento Kööpenhaminan kautta Suomeen. Viimeisenä päivänä Manchesterissa asuntolani oveen koputeltiin useaan otteeseen, kun koulukaverit yksitellen tulivat sanomaan "Moimoiiii!", (I've taught them well). Fiilikset olivat hieman haikeat, mutta toisaalta tiedettiin, että näkisimme kuitenkin kuukauden päästä taas uudestaan. Ihanaa olla vasta ekavuotinen koulussa, niin paljon on vielä edessäpäin... Unohtumattoman abivuoden päättymisestä jonkin täysin uuden, unohtumattoman elämyksen alkuun!

Hahaa, oli kyllä aivan uskomaton suomalaisen yhteenkuuluvuuden fiilis saapua Köpiksen lentokentällä suomalaisia täynnä olevaan lähtöterminaaliin, jossa kaikki ihmiset luonnollisesti lukivat Ilta-Sanomia kuolemanhiljaisuuden vallitessa ja varoivat ottamasta minkäänlaista tarpeetonta kontaktia kanssaihmisiin. Alkoi naurattaa ihan himona, I was going home at last! Helsinki-Vantaan lentokentällä daddy oli vastassa, ja aloimme matkan kohti Suomen Mansea.

Ekoina päivinä Suomessa oli todella outoa käydä suomenkielisiä keskusteluja varsinkin kaupoissa palvelutilanteissa ja kavereille kuulumisia kerrottaessa. Ei enää tarvinnut sanoa thank you, please tai how are you doing jatkuvasti... Outoa!!! Englannin asioista taas oli outoa puhua suomeksi, kun ne oli kokenut englanniksi, if you know what I mean. Oi, oli ihana katsoa Linnan juhlia, siitä tuli taas niin suomalainen olo, että!

And as I previously stated, now I've just been busy working and socialising with all the lovely people in here. Luckily I now have some days off as well so that I can properly enjoy the Finnish winter and Christmas of course. I've been watching season six of So you think you can dance like mad, Dexter with my brother and all the good old Star Wars-films with Katri. Oh, and I've read all the Dance Spirit magazines of the autumn as well. Good times! :D This week I have some partying ahead as well: our McDonald's crew is having a Christmas party on Thursday so I'll definitely be there, and on Saturday I'll hit the best party of Tampere (at least it used to be, heh), hopefully it's gonna be a blast like it usually is! Next Monday I'll meet up with a bunch of old school friends, looking forward to that a loooot, and then it'll be Christmas! New Year will be a story of it's own then... ;D

Joulupukilta toivon kovasti The Sims 3-tietokonepeliä (the best!) ja Dance Spirit-lehden jatkotilausta. Maailmanrauhan ja sen sellaisen lisäksi tietysti.

Seasons greetings,
Elina

Lions, Tigers & Bears

Jordan ja minä

Minä ja Liam

Jonottamassa New Mooniin :D

Mean Girls Christmas shopping! Me, Mathilde and Lucy :)

Hei kaikille, minä täällä taas! Enää kymmenen kokonaista päivää jäljellä Manchesterissa ennen joululomaa... Surreal. Nää on niitä hetkiä, jotka häämöttää aina jossain kaukana tulevaisuudessa, mutta yhtäkkiä -kabum- tajuaakin, että aika on kulunut ylinopeasti ja hetki lyö... Turusen "Aika subjektiivisena kokemuksena" tulee nyt mieleen. :) En lähde analysoimaan, anteeksi kovasti! Baletti on sumentanut aivoni... No ei nyt sentään, oon mä ihan viisas vielä. Krhm.

Pari viime viikoa on mennyt armottomassa jouluhumussa täällä. Koska meidän tanssi-ihmisten tiet eroaa hetkellisesti jo joulukuun alussa, meidän on pitäny juhlistaa joulua ennakkoon: Ollaan joulushopattu parina viime lauantaina hyvin lahjakkaasti (täällä on NIIN paljon kaikkea ihanaa lahjatavaraksi sopivaa, siis kaikkea kivaa eikä mitään krääsää, jokaiselle löytyy jotakin), ollaan pidetty Lucyn ja Mathilden kanssa jouluherkkuilta (piparkakkuja, shampanjaa, marsipaania ja suklaakastiketta) Love Actually-leffalla kuorrutettuna, viime lauantaina biletettiin NBS-pikkujouluissa ja nyt tulevana lauantaina mennään Liamin, Jordanin, Lucyn ja Mathilden kanssa ravintolaan joulupäivälliselle ja vaihdetaan Secret Santa-lahjat, yay! :) Niin, käytiin myös katsomassa A Christmas Carol-leffa ja alotettiin yhtenä iltana katsoon Yksin kotonaa, oi se on aivan täydellinen jouluelokuva! Eli katsotaan riittääkö mulla voimat itse aattoon asti, tää on niin rankkaa tää Christmas-touhu täällä... :D

Twilight. EDWARD. New Moon!!! Jacob. Lihakset. 8-pack. OMG! Tosiaan New Moon-hysteria on ollut huipussaan nyt viime viikkoina, kun itse leffa tuli ensi-iltaan viime perjantaina. Heh, mehän mentiin sit perusporukalla sinne ensi-iltaan, päästiin kello kahdeksan näytöksen jonossa ekoiksi, istuttiin leffateatterin aulassa puoltoista tuntia odottamassa salin ovien avautumista, ja rynnättiin parhaille paikoille asap! (Täällä Briteissä ei oo paikkalippuja elokuvateattereissa, joten kiireisinä iltoina pitää mennä ajoissa jonottaan leffateatteriin.) Perus kaksikymmentä minuuttia mainoksia ja uuuh, sitten päästiin tiirailemaan hottiksia vampyyreja ja ihmissusia, grau. Ensi-iltayleisössä on kyllä niin hauskaa olla, yleisö repeilee aina huomattavan paljon enemmän kuin normaaleina iltoina...! *Jacob repäisee paitansa pois*

Tanssipuolella on tapahtunut kaikenlaista. Suoritin viime viikon keskiviikkona ISTD (Imperial Society of Teachers of Dance) intermediate-tason balettikokeen, joka koostui koko syksyn mittaan opituista valmiista balettiliikesarjoista. Kokeeseen hyväksyttyjen oppilaiden piti myös osata niinsanotut "free work"-termit, joiden mukaan kokeen pitäjä antoi meille uusia sarjoja tanssittaviksi. Juuri nää free work-hommat mua jännitti eniten, sillä oon syksyn mittaan vasta alkanut kunnolla oppia tätä suunnattoman laajaa balettisanastoa (in French and translated in English, by the way). Monia tanssiliikkeitä kutsutaan ihan eri nimillä täällä brittien RAD (Royal Academy of Dance)- tai ISTD-oppikokonaisuuksissa kuin meidän Opiston Vaganova-painotteisemmassa opinahjossa, joten opeteltavaa on ihan riittänyt. Koe meni kuitenkin hyvin, tulokset saadaan luultavasti vasta joululoman jälkeen. Tänään alettiinkin sitten opiskeleen astetta vaikeampaa ISTD-syllabusta, Advanced 1-tasoa, uuuu...

Suarezin nykärissä ollaan opittu kaikenlaisia mahdollisia lattialiikkeitä, oikeesti vammautuneella polvella ei hänen tunneistaan selviä, sen voin sanoa varmaksi, niin paljon ylös-lattialle-ylös-lattialle-liikeitä hänen sarjoistaan löytyy. (Yli kuukausi sitten venähtänyt polveni on jo täysin normaalissa tanssikunnossa btw, jee!) Lions, Tigers & Bears on jo ihan legenda meidän ykkösvuotisten keskuudessa. <3 Jazmine Sullivanin biisiin tehty harjoitus siis, ihana biisi! Mr C:n jazztunnit on ollut jälleen täynnä monimutkaisia käsiliikkeitä ja intensiivistä esiintymistä, Pussycat Dollsien Bottlepop-biisiin ollaan tanssittu viimeisin rutiini, fun times! Baletissa Miss Rowlands on aloittanut armottoman piruettikampanjan, eli ollaan harjoteltu paljon fouetteita ja normaaleja en dehors-piruetteja niin pehmeillä- kuin kärkitossuillakin. Viime perjantaina, kun jäätiin Liamin ja Mathilden kanssa koulupäivän jälkeen treenaan itseksemme yhteen studioon, testailin piruetteja kärjellä ja onnistuin pyörimään triplapiruetteja sekä nelospiruetinkin yhden kerran, jee! Liam voi todistaa :) Nyt vaan pitäis saada noi piruetit toimiin ihan tanssitunneillakin ja sitten vielä lavalla... Practise practise. Tosiaan Rie meidän ryhmästä pyörii ihan varmoja vitospiruetteja kärjellä, siihen siis pyritään..!

Ensi viikko on siis the last week of my first term in NBS, how weird is that! Torstaina mennään kavereiden kanssa katsomaan kakkos- ja kolmosvuotisten Coppelia-balettia ja perjantaina mun lentokone lähtee Manusta kello 19:10 paikallista aikaa. Monien mutkien jälkeen oon parhaassa tapauksessa kotona Tampereella (outoa!!!) siinä kello kolmen aikaan yöllä Suomen aikaa, kello 05:00 mun sisäistä aikaani siis, he. Sitten saan nukkua jonkin aikaa ja herätä katsomaan alkuperäisen tanssikouluni, Tampereen Balettiopiston, joulunäytöstä, jeeeee! Odotan niin innolla opiston näytöksen näkemistä, Eerika ja Laila tulee kans meistä opistolta lähteneistä oppilaista katsomaan. Outoa olla ekaa kertaa katsomon puolella opiston näytöksessä!

Anni senior, kiitos ihanasta kommentistasi, olet the best! :) Kohta nähdään!

xxx "Finlaaaand"

"That's called progress!"

Cheers everyone! Tässäpä siemailen teetä villasukat jalassa ja aivan äärettömän väsyneenä rankan tanssipäivän jälkeen, hyvin onnellisena kuitenkin. Elämänrytmi täällä Manchesterissa on muutaman viime viikon aikana alkanut kunnolla vakiintua, and I'm just loving this! Alkusyksyn armottoman sosiaalisen verkostoitumisen (lue: juhlimisen) ja yleisen hei-muutin-juuri-Englantiin-opiskelemaan-tanssia-hässäkän jälkeen on ollut mukavaa vaan keskittyä olennaiseen: tanssimiseen isolla teellä. Tee, mmm... (Homer-äänellä sanottuna).

Northern Ballet School on ylittänyt odotukseni aivan täysin. Osasin kyllä odottaa ihanan tarkkaa balettitekniikan viilausta, mutta niin baletissa kuin muissakin tanssilajeissa täällä painotetaan vahvan tekniikan lisäksi erittäin paljon esiintymiskykyä ja tanssillisuutta, mikä on tietty elintärkeää, jos tanssijaksi aikoo. Me likey! Varsinkin koulun stagella pidettävillä jazztunneilla meitä patistetaan käyttämään lavakarismaamme ja "attack it, go for it, entertain, remember confidence and dynamics!!!" Aivan ihanaa :) Ja kun vielä viime viikon keskiviikkona Mr. Suarezin jazztunnilla Suarez käski meitä kaikkia tyttöjä avaamaan hiuksensa ponnarilta ja vain "let your hair down" niin aaai että, tuli oikein tanssijaolo! Sytycd, here I come! (Englannin So you think you can dancen koetanssit oli syyskuussa, tammikuussa aletaan näyttää telkkarijaksoja. Sit kun valmistun NBS:sta vuonna 2012, voitte olla varmoja, että oon ensimmäisenä UK:n Sytycd:in koetanssijonossa jos BBC vaan vielä jatkaa sarjan tekemistä. Can't wait!)

Muutenkin nyt täällä tanssinopiskelijoiden keskuudessa oleillessa koulun jälkeiset tulevaisuudensuunnitelmat alkaa pikkuhiljaa hahmottua, tai ainakin muuttua vähemmän sumuisiksi. Suomessa ollessani en ensinnäkään edes uskaltanu kuvitella pääseväni mihinkään näin hyvätasoiseen ammatilliseen tanssikouluun, let alone kuvitella ehkä kenties joku kaunis päivä saavani töitä tanssijana. Mutta nyt kun on päässyt vähän lähemmäs tätä "suuren maailman" menoa, tuntuu että ovet on avoinna, mahdollisuuksia riittää. Ehkä mä muutaman vuoden päästä oikeasti pääsen West Endin lavoille esiintymään... Tai Broadwaylle... (mä ja Lucy ollaan jo alettu suunnitteleen valmistumisen jälkeistä New Yorkin valloitusta). Pitää vaan tehdä hirveesti töitä onnistumisien eteen, stay focused!

Tällä viikolla kovan tanssireenin ohessa ollaan kyllä tanssikavereiden kanssa myös repeilty ihan ansiokkaasti kaikelle mahdolliselle... Rakkaan rehtorimme (sadaskolmaskymmeneskuudes tai jotain) preppaus/moittimispuhe meidän ykkösvuotisten kehnosta muistista ja korjausten toteuttamisesta on ehdottomasti suosituin läppä tällä hetkellä: "Askel eteen, askel taakse, askel eteen, askel taakse, onko tästä mitään hyötyä!? Askel eteen eteen eteen eteen, that's called progress!!" Inside lol reps. Tän päivän laulutunti oli kans jotain aivan hysteeristä for some reason. Kaikki vaan nauro, heh. Mutta kyllä me sit laulettiinkin oikein kauniisti "Tell me it's not true" Blood Brothers-musikaalista. Oooi ja Miss Rowlandsin baletti oli jälleen kerran tosi ihanaa, sielläkin saimme nauraa joillekin liian monimutkaisesti kerrottaville jutuille. Ja tehdä miljoona penchéeta. Reps kuitenkin :)

Britneyn 3-biisi on tällä hetkellä kuuminta hottia. Joulua joulua joulua tulee joka tuutista. Pari viime viikkoa on muisteltu kaatuneita, katukuvassa näkyy hirveesti niitä punaisia muistokukkia ihmisten takkien rinnuksissa. 5th of November oli bäng bäng ilotulitusta. Michael Jackson's This is it was just amazing! New Moon tulee kohta, sitä odotellessa luen Breaking Dawnia hehehe... Jordan on just nyt katsomassa Beyoncen konserttia ihan sikahyviltä paikoilta. Jamie Cullumin The Pursuit on ihana, ilmestyi maanantaina! Join mun teen loppuun just nyt. Siispä sanon cheers jälleen kerran ja vielä vaikka kolmannenkin. C h e e r s ! See you soon!

xxx Elaina Ainomariiia HaiKK (Nathanin versio)

I dreamed a dream...

... that there'd be a world without injuries. Vaan ei ole, ja siksipä oon nyt joutunu lepuuttaan venähtänyttä polvea viikon verran. Onneks oon päässy kouluun osallistuun normaalisti laulu- ja dramatunneille sekä tanssitunneille katselevana oppilaana (oon tehny jotain kakstoista molemminpuolista aanelosta muistiinpanoja kaikista baletti, jazz- ja nykärikorjauksista), ei oo tää aika siis hukkaan mennyt. Tietty olo on tosi turhautunut, mutta pakko vaan kestää. Urheilija ei tervettä päivää nää. Niin, yksi toinen tanssikaveri venäytti nilkkansa maanantaina, toinen venäytti polvensa tiistaina, ja sitten on kaikki aiemmin vammautuneet... En oo siis ainoa istuva oppilas.

Koulussa on kyllä ollut aivan uskomattoman hauskaa nyt half termin jälkeisellä viikolla, jos ei tanssimattomuutta oteta huomioon. Opettajat vaatii meiltä paljon, ja me kovasti koitetaan kehittyä esiintyjinä ja tanssijoina. Tänään jazzin tilalla Mr. Suarez piti streetdance-tunnin, joka näytti aivan pirun hauskalta! Hytkyin siinä sitten peballani tehden kaikki käsiliikkeet, tanssin iloa heh. Ahhhh, ihmiset, älkää pitäkö mitään itsestäänselvyytenä, nauttikaa kaikista elämän iloista ja olkaa varovaisia kroppienne kanssa, tanssikaa, tanssikaa kun voitte! Oi, sit tän päivän draamatunti oli aivan huippu, meillä ykkösryhmäläisillä on nyt jouluun asti draamatunnit poikien ryhmän kanssa, joten näytelmien luvusta ja improvisaatiosta saa nyt enemmän irti kuin viime lukukaudenpuolikkaalla JA tunnit on kaks kertaa hauskempia. Tehtiin tänään impronäytelmiä ryhmissä, kaikki teki basically komediapätkiä, ai että me naurettiin... Ne näytelmät piti tehdä tiettyjen esineiden ympärille, esimerkiksi leivänpaahtimen, radion, soppkauhan jne... Meidän ryhmä kehitteli muunmuassa "vauvat leikkimässä Harry Potteria" ja "kämppikset, sähkökatkos, kylpyamme" klassikot. Well fun! :)

Tässä on kyllä ehtiny tapahtua ties mitä... Kirjoitin tossa pari viikkoa sitten kyllä hyvin masentuneen "Olen kipeä on tylsää tahtoo tanssia"-tekstin, mutta päätin kuitenkin olla julkaisematta sitä because of the gloominess... Eli pikaupdate tässä: Olin kipeä, menin kouluun jazz assessmenttiin, paranin sen jälkeen, syysloma alkoi, mentiin Alton Towers-huvipuistoon, kaaduin zombien jahdatessa minua (don't ask), venäytin polveni, Katri tuli Manchesteriin, shopattiin, polvi ei tykänny, kävin lääkärissä, katsottiin Katrin kanssa loppuaika Skinssiä ja Officea JA KATRI NYT ON IKÄVÄ, tuu tänne katsotaan niitä lisää, käytiin juhlimassa (varovaisesti), katsottiin lisää Skinsiä ja Officea ja itkettiin Les Miserables-DVD:tä katsoessa, Katri lähti, koulu alkoi, en voi vielä tanssia, ihana nähdä kaikkia tanssikavereita kuitenkin, saatiin tänään jazz assessmentit takaisin ja sain ryhmän parhaan tuloksen as far as I'm conserned JEE, se vähän piristi ja antoi toivoa tulevasta, ja nyt istun jääpussi polvella ja kirjoitan tätä systeemiä niska limassa. Huh! :D Tiivistetty versio.

Kohta käyn varmaan hakemassa kamalan sotkuisesta yhteiskeittiöstä jotain iltapalaa, laitan One EskimO:n levyn soimaan (ihana!!) ja makaan lattialla hetken kiristellen polvilihaksiani (se ei satu, vahvistaa vaan jebajee) ja venyttäen selkää. Huomenna on perjantai ja käyn koulun jälkeen ostamassa liput JAMIE CULLUMIN tulevalle keikalle täällä Manussa!!!!!!!! In your face! :) Elämän pieniä iloja.

See ya later, darlings! *Jordanin Brüno-aksentilla lausuttuna... It gets me every time! *

xx Elaina

Sick and tired

"Hei!"
"Heiheiheihei!"
*nenien hieromista vastakkain lilliputti-tyyliin*
"That's how we do it in Finland!"

Tällä tavalla Nathan ja mä tervehditään toisiamme päivittäin... :D Ei siitä sen enempää, krhm.

Oon maannu viimeiset kaks päivää omassa huoneessani Parkway Gatessa kipeenä, kolmas päivä matelee eteenpäin parhaillaan. Tällä viikolla Northerniin iski tää "freshers flu" oikein kunnolla, tai sit tää on joku spesiaali "dancers' flu", niin moni tanssioppilas on nyt kipeenä. Tanssitunneilla on Anthonyn mukaan nyt ainakin hyvin tilaa tanssia, heh. Laiha lohtu...

Tää on äärimmäisen huono aika olla kipeenä, sillä ens viikolla meillä on lukukausiarvioinnit baletissa ja jazzissa, ja nyt tällä viikolla arviointituntien pitäjät (eli meidän normitanssiopet) on prepannut oppilaita arviointeja varten esimerkiksi opettamalla arvioinneissa tehtäviä sarjoja. Kaikki me toipilaat ollaan ihan paniikissa kaikkien assessment combinationejen kanssa, tyyliin "meidän on sitten pakko opetella kaikki nää sarjat viikonlopun aikana", "varataan joku studio koululta, jotta voitais harjoitella kaikki Miss Baxterin sarjat"... This is stressful. Toisaalta, parempi olla kipeenä nyt kuin itse assessmenttejen aikana...

Oon jo liian tottunu oleen kipee. Oon aina kipee. Liian usein ainakin. Onneks mun kämppä on kolmannessatoista kerroksessa, oon pystyny päivät pitkät katselemaan kaunista näköalaa over Manchester. Puiden lehdet alkaa jo kellastua, ah... Ja tää pirun liikenne ei vaan ikinä hiljene! Vuorokauden ympäri aivan järjetön melu. Oi, aina yhtä hiljainen Vehmainen-hood, jossa ainoa melu kuuluu ehkä pari kertaa päivässä ohi puksuttavasta Haapamäen taajamajunasta!

Ugh, suussa on kauhean paha maku. Kipeysmaku, yök (hehe too much information). En oo kyllä syönyt tänään oikeastaan mitään kunnollista, ehkä se auttaisi. Väsyttää... Mun ainoat kipeysaktiviteetit on nukkuminen, leffojen tai telkkarin katselu ja suklaan syöminen. Tahdon taas tanssia!!! Wizard angst.

Tässä ihana (minun itseni ottama) kuva Paolo Nutinista piristämään minua (hehe) ja miksei muitakin (haha), Paolon keikka viime maanantaina oli aivan täydellinen!


xxx Elina

Things we sung today

Heiheiheihei!

Kuuntelen tässä Paolo Nutinin uusinta albumia via Spotify, ihanaa... En enää kyl pärjäis ilman kyseistä ohjelmaa, joka päivä keksin tanssikoulussa uusia biisejä, jotka haluan ehdottomasti hakea koneelleni. Varsinkin laulutunneilta on tullut poimittua aivan mahtavia musikaalibiisejä ja Mr. Carpenterin jazztunneilta taas ihan ässiä biletysbiisejä... Tässä siis tiivistetty katsaus ensimmäisen Manchester-kuukauteni musiikkiin!

Ihan ensimmäisiä Manchester-biisejä on ehdottomasti Sexy Bitch by Akon and David Guetta, whoop! Aivan mainio biletysbiisi, Carpenter on kans soittanu tätä joillain jazztunneillaan ja ollaan tanssittu tähän jotain sen ylinopeeta rutiinia, as usual. Liam ja Jordan tais ihan ekana päivänä täällä ristiä tän Mathilden biisiks, härreguuuuuuud siitä on jo niin kauan aikaa! Kuukausi. Aika kuluu ihan hullun nopeasti...

Seuraava tärkeä Manu-biisi on FAME by Naturi Naughton, eli uusi versio 1980-luvun hittibiisistä. Varsinkin viime viikolla (Fame-leffan ensi-iltaviikkona heh) tää soi joka päivä koulussa joko päivänaloituslämppärissä tai sitten jazztunneilla tai sitten muuten vaan, ja kaikki hoilas tätä muutenkin joka välissä, onhan meidän koulu Manchesterin oma Fame-koulu :) Absurdia ajatella niin, oon Fame-koulussa... Remember, remember, remember...

What I Did For Love from Chorus Line-musical, todella kaunis laulu, jota laulettiin ekoilla laulutunneilla. Pääsi ihan musikaalifiilikseen... Nyt myöhemmillä viikoilla ollaan laulettu muun muassa Don't Cry For Me Argentinaa, love it, Tell Me On A Sunday-biisiä, ihana myöskin, ensi viikolla vuorossa on Out Here On My Own Fame-leffasta, can't wait!

Ylivoimaisesti suosituin laulu meidän Year one group one-tyttöjen keskuudessa on -hehehehe- Part Of Your World! Joka ikinen päivä joku alkaa laulaan sitä koulussa ja pian sitä huomaakin koko pukuhuoneen laulavan täyttä kurkkua "flipping your fins you don't get too far". :D Laulettiin tätä tosiaan tokalla viikolla Mrs. Francisin laulutunnilla, ja siitä lähtien tää on ollu täys hitti. Ei koulupäivää ilman ripausta Arielia.

PAOLO NUTINI. PAOLO. PAOLO. Mennään Lucyn ja Mathilden kanssa sen keikalle maanantaina. EI OO TODELLISTA. Vaan on kuitenkin. Ei oo. On. Päästään maanantaina koulusta neljältä, juostaan kotiin suihkuun ja tälläytyyn, tilataan taksi Apolloon ja toivotaan pääsevämme eturiviin metrin päähän PAOLO NUTINISTA! Ovet klubiin aukeaa seitsemältä, katsotaan kuinka lähelle lavaa päästään, ollaan toiveikkaita. Keikan jälkeen suunnitelmissa on tietty backstagelle pääsy, Paolon kanssa hengaaminen, keikkaposseen liittyminen, Paolon kanssa naimisiin meno ja niin edelleen...

Tänään luvassa on pienimuotoista, sosiaalista biletystä (Mathilden määritelmä, hah!) läheisessä Courtyard-pubissa, huomenna kunnon biletystä keskustan Printworks-alueella, jossa on Manun hienoimmat klubit, uu la la la! Eli nyt lähtee Getting ready-soittolista koneelta päälle, it's gonna be a night to remember... ;)

xxx Eliner (uusin UK-versio)

I'm gonna learn how to fly

Kello on nyt 8 pm Manchesterin aikaa, mikä tarkoittaa sitä, että mun on pakko pakko pakko olla viimeistään kahden ja puolen tunnin päästä nukkumassa! Eilinen yö meni ihan plörinäks, kun pari kämppistä päätti kutsua pari toista kämppistä tänne meidän soluun, ja ne pari toista kämppistä sattui olemaan ihan vain maailman äänekkäimmät ihmiset. Parkway Gaten surullisenkuuluisat ovensaranatkaan eivät oikein auttaneet asiaa. Skriik skriik bäng bäng. Olin mennyt "nukkumaan" siinä kahdentoista aikaan yöllä, unta sain kepeästi noin kello kolme. Aamulla herätys Northerniin kello 7:25, top of the morning to you!

Koulussa onnistuin oleen itse asiassa hyvinkin hereillä (pakko, kaksi tuntia Mrs McDonaldia, hyrrr), mutta kun sitten koulun jälkeen sain laahustettua pieneen kotihuoneeseeni ruokaostosten kera, iski aikamoinen väsymys. Niin, eikä netti lähtenyt toimimaan; jouduin taistelemaan johtojen ja network connectionejen kanssa suunnilleen tunnin verran. Elämäni filmirulla alkoi jo vilistä silmissä, kun kuvittelin opiskelijaelämää ilman Facebookkia... Mutta hallelujah, lähtihän se netti sitten lopulta toimimaan, ei hajuakaan kyllä miten! Oon vaan niin nero. Heh.

Koulussa saatiin taas tosiaan kuunnella rakkaan rehtorimme valitusta sekä I.P.S.-tunnilla että balettitunnilla, onneksi päivään mahtui myös Suarezin nykäriä ja vapaa venyttelytunti, ah! Balettitunnilla sain kyllä ihmeekseni McDonaldilta myös kehuja hyvästä kolmannen arabesquen linjauksesta käsissä, ja paransin kuulemma myös ryhtiäni ekassa asennossa, kun osasin korjata lantioni asentoa oikein. Jee! Pientä kehitystä siis havaittavissa.

Mutta kiva oikeesti, kun päästiin päivän päätteeksi venyttelytunnille... Tunnin loppuvaiheilla, kun kaikki oli perinteisesti joko liian väsyneitä tekeen mitään tai liian ylienergisiä pysyyn paikallaan, yksi meidän ryhmän japanilaisoppilaista, Rie, alkoi pyöriä fouette-piruetteja kärkitossuilla ihan hullun nopeesti ja aivan täydellisesti, ja me muut siinä sitten katseltiin leuat jossain päiväntasaajan tienoilla. Sitten Chiori alkoi tehdä aivan uskomattomia Kitri-hyppyjä, toinen jalka joka kerta päähän osuen, hehe... Siihen ei suinkaan vaadita taipuisaa selkää tai vaihtoehtoisesti olematonta selkärankaa, heh. Myös Stephanie Hong Kongista ja Mika Japanista teki kaikkia ihania balettisysteemejä siinä tunnin lopulla, ja kaikki me muut tietty hurrattiin ja taputettiin hirveesti, ne oli kyl aika uskomattomia. Siihen pyrimmä siis!

Nyt alkaa ajatukset vaeltaan jo jossain ihan muualla, aivot täynnä unihiekkaa. "Tänään mennään sit ajoissa nukkuun" on ehkä kulutetuin fraasi meidän tanssioppilaiden keskuudessa. Hyvin harvoin ollaan siinä onnistuttu...

Niiiin, käytiin katsomassa Fame viikonloppuna, eikä se ollut niin hyvä kuin odotin. Näyttelijät eivät oikein osanneet näytellä, elokuvassa oli liian vähän tanssia, ja oikeastaan kaikki hienot kohtaukset oli laitettu leffan traileriin. One of them movies... Ihanaa Fame-biisiäkään ei ollut osattu hyödyntää kunnolla, no fancy dance scene to it or anything... Remember my name kuitenkin, saan näin hienosti kyseistä biisiä quottaamalla muodostettua vahvan koheesion tämän äärimmäisen koherentin blogitekstin otsikkoon, jejee! :D All's well that ends well!

Lisää kuulumisia ensi kerralla, cheers!

xoxo Elina

GISELLE ja muuta kivaa

Voiko ihmistä väsyttää näin paljon, oikeesti...? Nyt on takana torstaipäivän nykäri-, draama-, baletti- ja jazztunnit ja olo on sen mukainen: jalkapohjia särkee, uni-flu päällä (Manchesteriin kaikkialta maailmasta kerääntyneet yliopisto-opiskelijat on kaikki nuhassa nyt, siksipä me kaikki tanssioppilaatkin sairastetaan kovasti), kädet on niin väsyneet, että suorastaan ihmettelen kuinka mun sormet jaksaa painella näitä läppärin näppäimiä, ja mitä vielä... Pebalihakset kipeinä, juu. Oon vielä suhteellisen hyvin pärjänny tän ainaisen selkäongelmani kanssa, eikä oikea nivunenkaan oo tuottanu lähes yhtään ongelmia, for that I'm very grateful. Jossain vaiheessa kyl haluisin etsiä käsiini hyvän (ja halvan haha) fysioterapeutin, joka vois auttaa mua kontrolloimaan vatsa- ja kylkilihaksiani entistä enemmän selän suojaamisen vuoksi. Voi, kunpa joskus taas voisin tehdä kunnon taaksetaivutuksia ilman kipua siinä yhdessä pirun nikamassa (tai rustossa nikamien välissä...Whateva).

Eilen oltiin katsomassa muutaman tanssikaverin kanssa English National Balletin Giselle läheisessä palace Theatressa. Oon nähny Gisellen Suomen Kansallisoopperan baletin esittämänä viime keväällä, nyt oli kiinnostavaa vertailla balettien eroja ja yhtäläisyyksiä. ENB:n Giselle oli hyvä, vaikka olisin kyllä ehkä toivonut hieman enemmän tunnetta tanssijoilta... Itse Giselle oli tooooosi hyvä, prinssistä en oikein tykännyt, sen tekniikka ja esiintyminen ei vetänyt vertoja muille, mutta ooooo, corps de ballet eli balettikuoro oli kyllä paras! Tarkat ja samanaikaiset liikket ja ihanat ryhmäkoreografiat. Niistä muistui mieleen viime vuoden kesän tanssikurssit Helsingin tanssiopistolla, kun itse opettelin samoja koreografioita, oi niitä aikoja... Vaan ihana baletti-elämys, made me wanna try even harder to become a better dancer!

Oi että, rakastan oikeesti Miss Rowlandsin balettitunteja! Tänään oltiin isossa salissa ja oli "vapaa tunti" eli ei tarvinnut tehdä mitään ennalta määrättyjä jäykkiä syllabus-sarjoja, vaan Miss R:n tekemiä. Ja Miss R:n miesystävä oli pianistina, paras säestäjä ikinä oikeesti! Se soittaa aina aivan ihania biisejä, uusia ja vanhoja pop-biisejä ja tietty pianoversioita balettimusiikeista, sit aina aika ajoin se intoutuu laulaan, haha! Tänäänkin loppukiitoksissa soi "I don't wanna miss a thing", ja se laulo ihan fiiliksissä meille, ai että. Ja me oppilaat naurettiin. Miss R sanoi (nauraen, thank god) että meidän ei pitäis rohkaista sitä käyttäytyyn hassusti tai mitään, mut minkäs teet... Se on niin ihana, heh! :D

Jaahas, kohta meen syömään eilistä spaghetti bolognesea (kyllä vaan, äiti ja muut epäilijät, onnistuin tekeen aivan täydellistä -krhm- tomaattijauhelihakastiketta spagetin kanssa, how do u like me now)! Sit Mathilde ja Lucy tulee myöhemmin illalla katsomaan So You Think You Can Dance-jaksoja mun kämppään, jejee! Yleensä mä oon aina se, joka viettää kaikki illat muiden tanssijoiden asunnoissa, kerrankin näin päin siis. Sitä paitsi, en edes jaksais varmaan kävellä tohon hissille näiden yliväsyneiden jalkojeni kanssa. Ai niin, pitäis kuitenkin jaksaa kävellä jääkaapille. Pahus, (kerrassaan mainiot aivot pilalla - pakollinen Rautajätti-quote).

Huomenna PERJANTAI!!! Se tarkoittaa a) partyparty b) lepolepo c) sleepsleep d) FAME! Ihanaa ihanaa. Ensin pitää vaan selviytyä Mr. Carpenterin jazzista, jonkun toisen misterin laulutunnista ja Miss Dickinsonin RAD-baletista, piece of cake. As if...

G2g, ttyl!

xxx E

Normaali maanantai Northernissa

Kolmas maanantaipäivä NBS:ssa takana, uskomatonta... Aika kuluu niin nopeesti! Kohta onkin jo half term/reading week/drinking week, heh, jolloin Katri from Finland tulee tänne Manchesterin trooppiseen kyläpahaseen, jee! (Asukkaita keskusta-alueella siis kaksi kertaa niin paljon kuin Suomen Mansessa, suur-Manchesterissa taas on vähän päälle 2,5 miljoonaa asukasta. This city never sleeps!)

Koulupäivä alkoi perinteisesti noin puolen tunnin warm up-sessionilla, tänään ei ollu musiikkina Pitbullia tai Black Eyed Peasia niinkuin joinain aiempina päivinä, höh. No, siinäpähän kuitenkin pompittiin ja tehtiin vatsalihasreenit ja muutamat punnerrukset, ja sitten ykkösvuoden ykkösryhmällä (that's me!) oli vuorossa I.P.S.-tunti, lyhennys tulee sanoista Integrated Professional Studies. Vähän niinkuin opon tunti sillä erolla, että tätä tuntia meille pitää joka maanantai koko koulun rehtori Mrs. McDonald... Tässä vaiheessa iho nousee kananlihalle ja kylmänväreet riipii selkäpiitä. Jos kiltisti sanotaan, koulumme rehtori on nimittäin hieman ankara nainen. McDonald pitää meille ykkösluokkalaisille myös yhden balettitunnin viikossa, ja noilla tunneilla kaikki on oikeesti kuin seipään nielleitä... Jos ei muista joitain tanko- tai keskilattiaharjoitusta täydellisesti, voi varautua kamalaan piikittelyyn ja paheksuntaan koko lopputunnin ajaks. Kaiken sen piikittelyn McDonald tekee kuitenkin valloittava hymy kasvoillaan, mikä ei kuitenkaan tunnu yhtäään sen mukavammalta, kuin jos hän huutais pää punaisena.

I.P.S.-tunnin jälkeen oli vuorossa Mr. Suarezin -tai Fuarezin... Don't ask. - nykytanssitunti, se oli iiiihanaa, as usual. Tykkään tosi paljon Suarezin sarjoista, ne on tosi liikkuvia, liikkeet nivoutuu toisiinsa tosi sujuvasti ja liikekieli on maanläheistä. Ja hiki tulee.

Nykärin jälkeen taisi koittaa lunch break, olin tilannut kahviosta etukäteen pastaa tomaattikastikkeella, nami. Ruokailun jälkeen koitti tuo pahamaineinen Mrs. McDonaldin pitämä ISTD intermediate-balettitunti. Sitten olikin enää stretch and tone-tunnin vuoro, väsymys... Siinä oli tiivistettynä normipäivä Northern Ballet Schoolissa. :)

Anni tuli äsken meseen, gotta go! :)

Elinor/Elena/Elina/E-liiiina

Kiirettä pitää täällä Manussa

Hei vaan lukuisat lukijani (lol)!

Reilu kahden viikon tauko on ollut kirjoittamisessa, voisin nyt kenties ryhdistäytyä ja oikeesti alkaa päivittään tätä blogia. Niin, ja mainostaan ihmisille, että edes kirjoitan tätä, hah.

Kaksi kokonaista viikkoa oon nyt siis viettänyt täällä Manchesterissa, ja huh, kiirettä on pitänyt... Northern Ballet School vie suurimman osan ajastani täällä; koulua on maanataista perjantaihin kello yhdeksästä joko neljään tai viiteen asti, perjantaisin päästään jo jopa kello kolmelta viikonlopun viettoon. Koulupäivien jälkeen illat menee uusien tanssioppilaskavereiden kanssa hengatessa tai yksin sängyssä maatessa. Kroppa on kyllä ollut kaiken treenin ansiosta aika kovilla, nyt parin viikon jälkeen lihakset on onneks alkanu tottua noin neljään tanssituntiin päivässä. Uuuuu, ja vatsalihakset alkaa jo näkyä, haha, meillä on Mathilden ja Lucyn kanssa tavoitteena saada jouluun mennessä upeet six-packit... (Ei tuu onnistuun, mikäli jatketaan samaa rataa syömistottumustemme kanssa, liian paljon ulkona syömistä, not good...!) Oon kyl koittanu olla hyperterveellinen ja syödä ansiokkaasti kunnon lautasmallin mukaan, melkein oon jopa siinä onnistunutkin.

Huomenna alkava viikko on ihanuuksia täynnä: Keskiviikkona mennään tanssiporukan kanssa Palace Theatreen katsomaan English National Balletin Giselleä ja perjantaina Fame tulee ensi-iltaan!! Paljon tanssia luvassa siis, jee! Ihan kuin sitä ei muutenkin jo olis päiväjärjestyksessä riittävästi, heh. Vaan mikään ei ikinä riitä :D

Kohta olis kai tarkoitus käydä katselemassa Manchesterin nähtävyyksiä kavereiden kanssa, mulla vaan ei oo hajuakaan missä/milloin/miten... Mulla ei tosiaan vieläkään oo englantilaista puhelinliittymää, mun pitäis saada vasta ens viikon aikana postissa uus sim-kortti, joten tähän mennessä oon vaan koittanu pärjätä ylikalliilla Suomen liittymälläni, joka ei suostu lähettään kaikkia tekstiviestejä brittiliittymiin. Yhteydenpito pari kerrosta alempana asuviin tanssikavereihin on siis hyvin randomia: joko meen suoraan koputtaan niiden asunnon ovelle (tätä tapahtuu monta kertaa päivässä), koitan lähettää jollekin näistä ihmisistä viestin, soitan jollekin heistä hiiiiiirveän kalliin puhelun, joka kiertää siis Suomen kautta tai sitten menen Facebookkiin ja toivon että joku heistä olisi online. Äksdeesuperlol. Olisiko edes ollut helpompaa saada huone samasta asunnosta heidän kanssaan! Tosiaan Liam, Jordan, Lucy ja Mathilde asuvat siellä kerroksessa kuusi, mä oon yliopisto-opiskelijoiden kanssa kerroksessa kolmetoista (aivan upea näköala koko Manchesterin keskustaan, though!) Nää mun kämppikset on kyl tosi mukavia, ei siinä mitään, tosi mukavaa kyllä saada ystäviä tanssikoulun ulkopuolelta.

Kaiken kaikkiaan oon viihtyny Manchesterissa ja Northern Ballet Schoolissa toooodella hyvin, kaupunki on täynnä ihmisiä ja eri kansallisuuksia ja tanssikoulussa opiskeleminen on IHANAA! Kerron lisää kaikesta mahdollisesta seuraavassa viestissäni sitten, nyt voisin alkaa selvittään tän päivän aikataulua, that's gonna take some energy :D

Cheers!

xx Elina

Fysioterapia on parasta

Heips!

Juuri tulin kaupungilta fysioterapeuttiani tapaamasta, on ollu tosiaan ongelmia oikean lonkankoukistajan ja selän kanssa jo hieman pidemmän aikaa. Nyt kun vielä oon tässä flunssassa niin olo on kyllä tooosi kipeä... Lähtö tanssikouluun tuntuu vielä niin kaukaiselta! Siellä pitäisi olla täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja tanssia aamuyhdeksästä noin viiteen asti illalla maanantaista perjantaihin. Aivan ihanaa, en malta odottaa, kunhan vaan olo tästä paranisi.

Ooooi, uusi Fame-elokuva tulee teattereihin syyskuussa, oon niin innoissani! :) Katselin tänään taas toistamiseen sen kaikki trailerit netissä ja oon jo ihan tunnelmissa. Sit loppupäivän oonkin katsellut So You Think You Can Dancen vitoskauden jaksoja, niitäkin jo toisen kerran, hehe.

Vaan nyt menen, heippa hei!

Elina

Alle kaksi viikkoa lähtöön...

... ja istun onnellisesti kipeenä suht uuden laptoppini ääressä. Hyvä näin pari viikkoa ennen lähtöä hankkia joku possunuha tai vastaava, nyt on vaan pakko parantua! Ei kiva... Onneks Katri tulee kohta piristään mua, luvassa television ääressä valumista, armotonta juoruilua ja vielä armottomampaa mässäilyä.

Tosiaan ensi viikon sunnuntaina 6.9. lähden Englantiin toteuttamaan unelmaani: Pääsin opiskelemaan tanssimista Northern Ballet Schooliin Manchesteriin! Suoritan siellä siis National Diploma In Professional Dancea, musta tulee (ainakin näin olisi tarkoitus) ammattitanssija! Tai ainakin valmistun sellaiseksi, töiden saanti onkin sitten aivan toinen juttu... Mutta elän nyt vuosi kerrallaan. Tai viikko. Tai päivä. U never know what's comin' for u, mut tuntien murran taas jalkani ekana collegeviikkona tai jotain... Enkä murra. Pitäis nyt vaan parantua, sniif.

Eli nyt te kaikki ihanat tutut ja tuntemattomat saatte lukea Manse-kuulumisiani täältä (hyvin kornisti nimetyltä) blogilta. Nimeen sain idean läksiäisjuhlissani tarjoillusta ihanasta boolista, hehe, Balleriinan Palautusjuomasta, thank you Anna ja Marianna! <3 Booli oli ihanaa, kuin myös itse juhlat, had a blast!

Köh, köh, sniif, sniif, kuulumisiin :)